Esittely | Tutkimus | Tutkijat | Työkalut

KAIVAUSKERTOMUS 1996


3. HAVAINNOT

 

3.3. Alue 95-100/504-511 ja ruudut 100-102/510 (ns. 3000-alue)

Juha-Matti Vuorinen, Ann-Christin Antell

3.3.1. Kaivauksen lähtötilanne kesäkuussa 1996
3.3.2.
Profiilikaistojen poistaminen
3.3.3.
Puujäännökset ja niihin liittyvät yksiköt ruuduissa 98-101/504-505
3.3.4.
Puujäännökset ja muut yksiköt ruuduissa 95-97/504-505
3.3.5.
Alue 95-97/504-509
3.3.6.
Puujäännökset ja muut yksiköt ruuduissa 96-102/510-511
3.3.7.
Lähinnä eri saviyksiköistä koostuneet rakenteet ruuduissa 96-100/505-510
3.3.8.
Nokimaata ja kiviä sekä silttiä sisältänyt rakenne ruuduissa 97-98/507/509
3.3.9.
Muita yksiköitä
3.3.10.
Tulkintaa rakenteista
3.3.11.
Alue 96-101/504-511

Kertomukseen liittyvät kartat 69-121. Näistä kenttäkartta J-MV1 on piirretty yhteen kartan ES1 kanssa (69), kenttäkartta J-MV3 kartan ES3 kanssa (70) sekä kartta J-MV1c on piirretty yhteen kartan SR1 kanssa (143).

 

3.3.1. Kaivauksen lähtötilanne kesäkuussa 1996 (kartta 69)

Kaivausalueen länsi-, itä- ja eteläosassa oli esillä vuosina 1994 ja 1995 esiinkaivetut hyvin säilyneet puujäännökset. Alueen poikki kulki resentti oja, jonka pinnalla oli havaittavissa tiilen- ja laastinpaloja. Puujäännöksien rajaamalla alueella kaivausalueen itäosassa ruuduissa 97-99/507-510 oli havaitavissa laaja, harvahko kiveys, jonka seassa oleva maa oli osittain noensekainen. Kivet olivat yleisesti nyrkinkokoisia, mutta ojan vieressä ruuduissa 97-98/507-508 oli joukossa isompia kiviä. Jotkin kivet olivat rapautuneita. Muuten puujäännösten rajaamalla alueella oli havaittavissa laaja, harmaanläiskikäs saveus, joka osittain oli hiekansekainen ja siinä oli myös pieniä puuhippuja. Se ulottui osittain ES:n kaivausalueelle ruuduissa 100/505-508.

Alueen itäreunassa oli laaja, tumman, hiilensekaisen hienon saven alue, joka jatkui SR:n puolelle.

Kaivausalueen eteläreunassa, pitkänomaisten puujäännösten eteläpuolella oli tumma, lähes multamainen, hienon saven kerros, joka ulottui kaivausteltan liepeen alla olevaan toiseen resenttiin ojaan.

Kaivausalueen kaakkoisnurkka oli hyvin häiriintynyt: paitsi mainittuja moderneja pelto-ojia, siellä sijaitsi myös Tuula Pitkäsen kaivama koekuoppa. Alueen itäosassa tavattiin myös ruuduissa 99-100/509-510 löyhemmän maa-aineksen muodostama läiskä, jonka pinnalla oli laastin- ja tiilenpaloja. Läiskän koko oli n. 30 × 60 cm. Sen itäpuolella sijaitsi pitkänomainen puujäännös nro 3084.

3.3.2. Profiilikaistojen poistaminen (kartta 69)

Vuosina 1994 ja 1995 kaivausalueelle jätetyt profiilikaistat päätettiin poistaa niiden muodostettua esteen mm. yksiköiden havainnoinnille. Ne kaivettiin samalle tasolle muun kaivausalueen kanssa. Kaivaus tehtiin lastoilla ja maa seulottiin. Taso- tai profiilikarttoja niistä ei piirretty.

Eteläisessä profiilikaistassa ruuduissa 98-99/505 tehtiin havaintoja vuonna 1994 muualta poistetusta tiiviistä savimaakerroksesta, joka oli kaivaualueella nyt havaitun osittain nokimaata sisältävän kiveyksen päällä. Savikerros tulkittiin tällöin 1994 savilattiaksi. Savi oli enimmäkseen vaaleanharmaata ja siinä oli tummanharmaita läiskiä.

Profiilikaistojen savimaa sisälsi jonkin verran nokea, hiili- ja puuhippuja. Samoin ruudussa 99/505, korkeudella 6,95 m mpy, tavattiin pieni hiekkalinssi. Modernin ojan kohdalta profiilikaistan päältä löydettiin myös joitakin laastinpaloja.

3.3.3. Puujäännökset ja niihin liittyvät yksiköt ruuduissa 98-101/504-505 (rakenne 3900; kartat 69-79)

Ruuduissa 98-99/504 oli vuoden 1994 kaivauksen seurauksena esillä kolme rinnakkaista suurin piirtein pohjois-etelä-suuntaista puujäännöstä. Näistä ainakin itäisin nro 3056 jatkui resentin ojan nro 3004 eteläpuolella. Tämä itäisin puulinja nro 3056 oli ohut (alk. maks. n. 10 cm), maatunut ja todennäköisesti myös hiiltynyt puujäännös, joka jatkui ES:n puolelle pohjoiseen. Jäännös oli osittain pienien (halk. < 5 cm) kivien päällä. Jäännöksen vieressä itäpuolella ollut keskikokoisia ja suuria kiviä (halk. > 20 cm) sekä puuhippuja sisältänyt, tummanruskea, multamainen savi ulottui osittain puujäännöksen alle. Tämä maakerros oli näissä ruuduissa puulinjan ja laajemman saveuksen 3009 välissä. Samoin se ulottui pohjoiseen ES:n puolelle. Puujäännöksen 3056 ja sen alla olevien pienten kivien alla oli ainakin ruudussa 99/504 lyhyt »häivähdys» mahdollisesta toisesta, samanlaisesta puujäännöksestä (ks. kartta 73). Ojan 3004 eteläpuolella ilmiö oli selvempi: puujäännös 3071:n alla oli toinen puulinja 3071A. Näidenkin välissä oli paikoin pieniä kiviä.

Edellä mainitusta puujäännöksestä nro 3056 sijaitsi 30 cm länteen ojan 3004 pohjoispuolella toinen, samansuuntainen, ohut (halk. alle 10 cm), n. 60 cm pitkä, maatunut puujäännös nro 3057. Se jatkui todennäköisesti pohjoiseen ES:n puolelle yksikkönä 4018? Ojan 3004 eteläpuolella jäännös jatkui myös vastaavana yksikkönä 3139.

Puujäännös 3057:n länsipuolella oleva puujäännös 3059 osoittautui muodostuneen pienistä sikin sokin sijainneista puujäännöksistä, jotka osittain näyttivät muodostuvan liisteistä, puunoksista tms. Osittain puujäännös 3059 oli kiinni puuyksikössä 3057. Vastaava yksikkö löytyi myös ojan 3004 eteläpuolelta. Länsireunastaan yksikkö 3059 oli pitkän, hyvin hiiltyneen hirsilinjan 1012:n päällä (SL). Eteläpäästään yksiköt 3057 ja 3059 sijaitsivat hyvin tummassa, hiilipitoisessa, multaisessa savessa.

Puulinjojen 3056 ja 3057 välissä oli vaalean siltin ja oranssinruskean hiekan sekainen, tummanharmaa savi, joka oli osittain hyvin palanutta. Savikerroksen paksuus oli 3-4 cm ja se vaikutti hyvin tiiviiltä. Tämän alla oli n. 20 cm leveä maatunut lauta 3112. Ojan 3004 eteläpuolella oli vastaava rakenne. Mainittu yksikkö 4076 ulottui osittain laudan 3112 alle (ks. kartta 72).

Puuhippu- ja -oksakerros 3059:n alla oli ojamainen, n. 30-40 cm leveä, n. 20 cm syvä syvennys, joka oli täynnä maatunutta orgaanista ainesta, osittain selvästi erottuvia puuhippuja. Osittain maa-aines oli hiiltynyttä. Edelleen ojan 3004 eteläpuolella erottui samanlainen rakenne. Ojamuodostuma jatkui SL:n puolelle pohjoiseen, lopulta itse kaivausteltan ulkopuolelle.

Puujäännöksen 3112 ja myöskin osittain sen alla olleen yksikön 4076 alta tuli vaaleanharmaa savi, josta tuli mm. varsin runsaasti palaneita savikiekon osia sekä myös yksi palamaton kiekko. Tämä yksikkö 3149 oli itäosastaan osittain tiiviin saviyksikön 4071 päällä. Yksikön 3149 alta tuli vaalea siltti, yksikkö 3190. Tämän ja mainitun ojamaisen syvänteen välissä oli ruskea, ehkä orgaanista ainesta käsittävä savi 3150, jonka alle siltti 3190 myös ulottui. Näiden alla oli harmaa ja murea savi 3340, joka oli puolestaan osittain lähes täysin maatuneen ja hiiltyneen pohjois-etelä-suuntaisen puujäänteen 3343 päällä.

Puujäänteen 3343 etelä- ja pohjoispäästä tuli esiin pieniä kuoppia kahtena ryhmänä. Näistä yksikkö 3148 tuli esiin jo puujäännettä 3112 kaivettaessa selvärajaisena pyöreänä läiskänä, jonka halkaisija oli 10 cm ja syvyys noin 15 cm. Sen ympärillä oli harmaa siltti 3190. Yksikkö 3148:n ympärillä oli lisäksi neljä pienempää pyöreää kuoppaa, joiden halkaisijat olivat 5-7 cm ja syvyys 4-5 cm. Nämä tulivat puolestaan esiin yksikössä 3340. Puujäänteen 3343 alta tuli vielä esiin kaksi pientä kuoppaa: 3374a-b. Niiden halkaisijat olivat 4 cm ja syvyys samoin 4 cm.

Yksikkö 3148: keskipisteen koordinaatit x = 99,10, y = 504,75, z = 678 (pinta). Rakenteen syvyys oli n. 15 cm. Kyseessä oli selvärajainen, pyöreä läiskä puujäännöksessä 3112. Se oli jo näkyvissä yksikössä 3113, josta erottui tummempana, pyöreänä rakenteena. Yksikön halkaisija oli 10 cm. Sen ympärillä oli harmaa siltti 3190. Yksikön läheisyydessä sijaitsivat samanlaiset, muodoltaan pyöreät yksiköt 3148b-e.

Yksikkö 3148b: keskipisteen koordinaatit x = 98,70, y = 504,50, z = 675 (pinta). Rakenteen syvyys 4 cm, halkaisija 5 cm. Yksikkö oli täynnä tummanruskeaa, täysin maatunutta orgaanista ainesta.

Yksikkö 3148c: keskipisteen koordinaatit x = 98,85, y = 504,60, z = 675 (pinta). Rakenteen syvyys 5 cm, halkaisija 7 cm. Yksikkö muodostui täysin maatuneesta orgaanisesta aineksesta.

Yksikkö 3148d: keskipisteen koordinaatit x = 99,00, y = 504,80, z = 675 (pinta). Rakenteen syvyys 5 cm, halkaisija 5 cm. Yksikkö muodostui täysin maatuneesta orgaanisesta aineksesta.

Yksikkö 3148e: keskipisteen koordinaatit x = 99,00, y = 504,40, z = 674 (pinta). Rakenteen syvyys joitakin senttejä, halkaisija 5 cm. Samassa itä-länsi-suuntaisessa linjassa yksikkö 3148d:n kanssa. Yksikkö muodostui täysin maatuneesta orgaanisesta aineksesta.

Puujäänteen 3343 pohjoispäässä pienet kuopat 3339a-b ja 3358 tulivat myös esiin kaivettaessa yksikköä 3340. Näiden halkaisijat olivat 7-12 cm ja niiden syvyys vaihteli 1 cm:stä 12 cm:iin. Muodoltaan ne olivat pyöreitä. Pienet kuopat 3339a ja 3358 tulivat esiin yksikön 3299 alta. Syvemmälle kaivettaessa tuli esiin lisää pieniä kuoppia: 3368a-e ja 3399. Niiden halkaisijat olivat 4-8 cm ja syvyys n. 4-5 cm. Näistä viisi sijaitsi puolikaaren muotoisessa ryhmässä.

Pienten kuopparyhmien välinen etäisyys oli runsas metri ja niiden välissä puujäännös 3343. Puujäänteen itäpuolella oli laaja savialue 3298. Näistä samoista ruuduista - 98-101/504-505 - löytyi runsaasti palaneiden ja palamattomien savikiekkojen palasia. Yhdeksän näistä osista tuli täysin maatuneen puujäänteen 4127 alta. Ne muodostivat itä-länsi-suuntaisen, n. 60 cm pitkän parijonon. Kiekonkappaleet sijaitsivat mainitussa laajassa saviyksikössä 3298, joka siis sijaitsi mainitun puujäänteen alla. Tämän saviyksikön 3298 alla oli vielä yksi laaja, löydötön savialue 3259, jonka alta tuli siniharmaa pohjasavi 3370.

 

Takaisin sisällysluetteloon.
Seuraavaan lukuun 3.3.4, Puujäännökset ja muut yksiköt ruuduissa 95-97/504/505.

 


Esittely | Tutkimus | Tutkijat | Työkalut