3.3.5.1. Puujäännökset ja yksiköt ruuduissa 95-97/505-508
3.3.5.2. Rakenne 2144-2277: pohjois-etelä-suuntainen kouru ja siihen liittyvät puujäänteet
3.3.5.3. Rakenne 2258: salvos 56
3.3.5.4. Itä-länsi-suuntainen puujäänne 3310
3.3.5.5. Rakenne 2327: itä-länsi-suuntainen kouru
3.3.5.6. Itä-länsi-suuntainen puujäänne 2856
3.3.5.7. Savipinta 3333
 
 

3.3.5.1. Puujäännökset ja yksiköt ruuduissa 95-97/505-508 (rakenne 3902; kartat 69, 89 ja 90)

Juha-Matti Vuorinen

Tämän alueen pohjoislaidassa oli aluksi havaittavissa kaksi rinnakkaista itä-länsi-suuntaista pitkää puujäännöstä 3039 sekä 3040 (suuryksikössä 3049; ks. yllä). Niiden eteläpuolella oli maa tummaa, multamaista savea, jossa oli puu-, noki- ja hiilihippuja, Tämä yksikkö 3042 ulottui etelässä kaivausalueen reunaan asti.

Kuten jo edellä on ilmennyt, puujäänne 3039 oli osittain yksikön 3040 alla. Yksikön 3040 alta tuli esiin myös itä-länsi-suuntainen puujäännös 3169 ja sen alta samansuuntainen puujäännös 3169A.

Näiden puujäännösten eteläpuolelta tuli yksikön 3042 alta esiin rinnakkaiset itä-länsi-suuntaiset puujäännökset 2942, 2950, 2976 ja 3182 (ks. kartta 81). Näistä puujäännös 2976 meni pohjois-etelä-suuntaisen puujäännöksen 2906 alle. Mainituista puujäänneyksiköistä eteläisin, hyvin maatunut ja hiiltynyt jäännös 3182 sijaitsi yksikössä 3042. Muut mainitut puujäänteet sijaitsivat paremminkin tämän alla yksikössä 3181, joka oli orgaanista ainesta sisältävä tumma maakerros. Osittain sen alta tuli esiin kovempi harmaa savi, joka myös sisälsi jossain määrin orgaanista ainesta. Tämän yksikön 3158 päällä olivat ainakin itä-länsi-suuntaiset puujäännökset 2942, 2950, 3162 sekä 3169A, samoin kuin puujäännös 3039 sekä puujäännöksen 3040 alla ollut kivirivi 3161.

Yksikön 3158 alta paljastuivat yksiköt 3246 ja 3247. Niistä eteläisempi maa oli tummaa, ehkä orgaanista ainesta käsittävä yksikkö, jossa oli noki- ja hiilipilkkuja. Siitä tuli myös runsaahkosti löytöjä. Sen pohjoispuolella oli yksikkö 3247, vaaleampi silttinen savi, jossa oli jonkin verran nokipilkkuja ja -raitoja.

Yksikön 3246 alta tuli esiin itä-länsi-suuntainen puujäännös 3310 ruudussa 95/506. Puu osoittautui olevan n. 4 m pitkä ja sen ympärysmitta oli keskeltä n. 30 cm. Sen alta tulivat yksiköt 2355 ja 2352. Kyseisestä puujäännöksestä n. 30 cm pohjoiseen tuli esiin puujäännöksen 3169A alta uusi lähes samansuuntainen puujäännös 3316. Puujäännösten välissä oli kuitenkin maata (yksikkö 3229) n. 10-12 cm. Tämän puujäännöksen alta tulivat yksiköt 3318 ja 3322.

Syyskuussa 1996 ns. 2000-aluetta (ks. edellä alaluku 3.2) laajennettiin itään linjan y = 504 itäpuolelle. Laajennus on kolmion muotoinen ja rajautuu pohjoisessa ja etelässä samoihin moderneihin ojiin 3004 ja 2314, jotka on mainittu jo edellä (ruudut 95-97/504-509, kartat 65, 66, 67, 68, 91, 92, 93, 94, 95, 96, 97, 98). Ojien 3004 ja 2314 leikkauskohdan koordinaatit alueen itäisimmässä pisteessä ovat x = 96,60 ja y = 509,90.

Alue on kuvattu lyhyesti dokumentaatiolomakkeessa 2323, ja seuraavassa se esitellään pienempinä rakenteellisina kokonaisuuksina.

3.3.5.2. Rakenne 2144-2277: pohjois-etelä-suuntainen kouru ja siihen liittyvät puujäänteet

Mervi Suhonen

ruudut: 96-97/504
kartat: 3, 39, 40, 44, 45, 46, 65, 66, 67, 68
kartat vuodelta 1995: 21
Rakenteen 2144-2277 kohdalla oli havaittu selvä pohjois-etelä-suuntaisuus jo v. 1994 kaivauksessa, ja v. 1995 pohjois-etelä-linjalla oli dokumentoitu ruutujen 95-97/503-504 alueella viisi kookasta kiveä. Kookkaat kivet olivat näkyvissä myös ensimmäisessä v. 1996 dokumentoidussa tilanteessa, ja rakenne 2087 rajautui itäpäässään niihin. Kivien itäpuolinen alue oli selvästi erityyppinen ja linjan y = 504 itäpuolella dokumentoitiin mm. itä-länsi-suuntaisia rakenteita, jotka eivät jatkuneet rakenteen 2144 toiselle puolelle.

Kun kookkaat kivet oli poistettu, esiin alkoi tulla maatuneita puujäänteitä, joiden päällä olleessa maa-aineksessa oli jonkin verran palamisen merkkejä rakenteen pohjoisosassa. Puujäänteet näyttivät selvästi liittyvän hieman idempänä jo aiemmin dokumentoituihin pohjois-etelä-suuntaisiin puujäänteisiin. Kivistä suurikokoisimman alla olleet maatuneet puujäänteet saattavat olla osoitus siitä, että rakenne 2087 olisi jatkunut rakenteeseen 2144 asti.

Hieman syvemmällä pohjois-etelä- ja itä-länsi-suuntaiset puujäänteet osoittautuivat keskenään ristikkäisiksi. Orgaanisensekaisen maa-aineksen ohella puujäänteisiin liittyi erityisesti rakenteen pohjoispäässä silttiä, jossa oli rakenteen pohjoisosassa jonkin verran nokipilkkuja ja muita palamisen jälkiä. Puujäänteiden ja silttien itäpuolella maa-aines oli hyvin löyhää ja siinä oli muutamia suhteellisen suuria kiviä. Maatuneiden puujäänteiden keskinäinen ristikkäisyys oli havaittavissa varmana myös ruuduissa 96/503-504. Rakenteen eteläosan maa-aineksessa oli runsaasti maatunutta puusilppua ja orgaaninen maa-aines oli paikoin niin löyhää, että siihen näytti muodostuvan luonnollisia kuopanteita.

Edellä mainittujen keskenään ristikkäisten maatuneiden puujäänteiden purkamisen jälkeen näkyviin tuli suhteellisen kookas hiiltynyt puujäänne sekä sen alta samansuuntainen maatunut puujäänne, jotka olivat tässä vaiheessa jo selvästi havaittavissa olevan pohjois-etelä-suuntaisen kourun länsilaidalla ja jotka liittynevät rakenteen 2144-2277 kanssa samaan rakenteelliseen kokonaisuuteen kuuluviin puujäänteisiin modernin pelto-ojan 3004 pohjoispuolella. Kaikkien pohjois-etelä-suuntaisessa kourussa dokumentoitujen kivien pintavaaitukset olivat lähes samat ja maa-aines kourussa oli orgaanisensekaista, kun taas sen länsi- ja itälaidalla oli edelleen silttejä. Kourusta läheltä ojan 3004 laitaa löytyi kaksi mahdollista puuesinettä. Kourun länsilaidassa kahta puujäännettä absoluuttisesti ja stratigrafisesti syvemmällä oli kaksi muuta puujäännettä, jotka vaikuttivat suhteellisen hyvin säilyneeltä ydinpuulta.

Pohjois-etelä-suuntaisen kourun pohjan vaaitusluvut olivat noin 15-20 cm ympäristön ns. pohjasavea edeltävän likaisen saven muodostaman pinnan vaaituslukuja alemmat. Kourun eteläosasta läheltä kaivausalueen etelälaitaa löydettiin suurikokoinen soikea metalliesine. Kourun itäpuolella oli kova ja harmahtava savipinta, jossa noin 30 cm:n etäisyydellä kourun laidasta oli selvä pohjois-etelä-suuntainen silttiraita sekä hiukan maatunutta puuta. Ruuduissa 95-96/504 dokumentoidut suhteellisen kookkaat maatuneet puujäänteet liittyvät kourun itäpuolisiin rakenteisiin, joten metalliesine oli kahden rakenteen risteyskohdassa. Kourun pohja oli odotuksenmukaisesti ns. pohjasavea edeltävää likaista savea, jossa oli muutamia mahdollisia seipään/paalunsijoja.

Rakenteen 2144-2277 mahdollista liittymistä rakenteeseen 2150 ei voitu osoittaa. Rakenteen 2150 itäpään suurehkojen kivien pohjoispuolella dokumentoitu palaneen savimurun keskittymä, johon liittyi myös hiukan hiiltynyttä puuta ei liene paalunsija eikä rakenteiden 2144-2277 ja 2150 risteyskohdassa havaittu kumpaankaan rakenteelliseen kokonaisuuteen liittyviä selviä päätyrakenteita.

3.3.5.3. Rakenne 2285: salvos

ruudut: 95-96/504-505
kartat: 66, 67, 68
Rakenne 2285 oli ilmeisesti salvoskohta, jossa pohjois-etelä-suuntainen puujäänne oli kahden itä-länsi-suuntaisen puujäänteen päällä. Kysymyksessä on edellä kuvatun rakenteellisen kokonaisuuden 2144-2277 (alaluku 3.3.5.2) ja jäljempänä esiteltävän itä-länsi-suuntaisten puujäänteiden alueen (alaluku 3.3.5.4) risteyskohta. Rakenne 2285 sijaitsi hieman lännempänä kuin sen yläpuolella aiemmin dokumentoitu salvosrakenne. Edellä jo mainittu suurikokoinen metalliesine löytyi välittömästi rakenteen 2285 lounaispuolelta.

Itä-länsi-suuntaisista puujäänteistä pohjoisempi tuli esiin, kun sen päältä poistettiin niin ikään itä-länsi-suuntainen suhteellisen hyvin säilynyt maatunut puujäänne. Eteläisempi itä-länsi-suuntainen puujäänne oli absoluuttisesti lähes 10 cm alempana ja se tuli esiin vasta, kun rakenteen pohjois-etelä-suuntainen puu oli jo poistettu. Sama pohjois-etelä-suuntainen puujäänne oli stratigrafisesti molempien itä-länsi-suuntaisten puujäänteiden päällä. Matalaksi kuopaksi painunut todennäköinen salvoskohta oli näkyvissä ruudussa 96/504 eikä pohjois-etelä-suuntainen 3240 näyttänyt jatkuvan sen pohjoispuolelle. Salvoskohdan länsipuolisen itä-länsi-suuntaisen osittain hiiltyneen puujäänteen poistamisen jälkeen todettiin itä-länsi-suuntaisen 3316:n jatkuvan salvoskohdan allekin.

Ruudussa 96/504 dokumentoitu suhteellisen hyväkuntoinen pystypaalu, jossa puu oli maatunutta, liittyy mahdollisesti rakenteeseen 2285. Paalunsijan ympärillä maa-aines oli siltinsekaista, mutta silttimäistä maa-ainesta oli ainoastaan kapeana vyöhykkeenä pohjois-etelä-suuntaisen puujäänteen yhteydessä. Siltinsekaisia maa-aineksia oli myös rakenteen 2285 pohjoispuolella, ja niiden poistamisen seurauksena syntynyt kuopanne osoittautui myöhemmin em. itä-länsi-suuntaisen puujäänteen 3316 pohjoispuoliseksi kouruksi, joka ei tässä vaiheessa vielä ollut näkyvissä. Rakenteen itä-länsi-suuntaisten puujäänteiden välissä oli muutamia suurehkoja kiviä, joiden yhteydessä oli silttimäistä maa-ainesta. Kivien poistamisen jälkeen tuli esiin heikohkosti säilynyt em. puulinjoja vastaan kohtisuora pohjois-etelä-suuntainen puujäänne, joka oli osittain puujäänteen 3316 alla.

3.3.5.4. Itä-länsi-suuntainen puujäänne 3310

ruudut: 95-96/505-508
kartat: 91, 92, 93, 94, 95, 96
Puujäänne 3310 on osa edellä kuvailtua todennäköistä salvosrakennetta 2285 (alaluku 3.3.5.3). Puujäänne osoittautui varsin hyvin säilyneeksi, ja sen kokonaispituus oli yli 4 metriä.

Puujäänne 3310 tuli ensin esiin ruudussa 95/506, jossa sitä peittävä maa-aines oli »joustavaa». Näytti siltä, että puujäänne oli myös osittain savensekaisten maa-ainesten alla »tunnelissa», ts. puun pinnan ja maa-aineksen välissä oli jonkin verran tyhjää. Puujäänteen 3310 eteläpuolella maa-aines oli multaisempaa kuin sen pohjoispuolella. Puujäänteessä ei ollut hiiltymisen merkkejä ja sen ympärysmitta oli paksuimmassa kohdassa noin 30 cm. Kaivausalueen etelälaidassa kulkevan modernin salaojan vuoksi puujäännettä ei voitu ottaa kokonaan esiin sen itäpäässä, missä se kuitenkin näytti säilyneen ojan ja siinä olevan valokaapelin alla. Puujäänteen 3310 alta tulivat näkyviin ns. pohjasavea edeltävät likaiset savet.

3.3.5.5. Rakenne 2327: itä-länsi-suuntainen kouru

ruudut: 96/504-506
kartat: 94
Kouru 2327 sijaitsi edellä kuvailtuun rakenteeseen 2285 (alaluku 3.3.5.3) kuuluvan itä-länsi-suuntaisen puujäänteen 3316 sekä puujäänteen 2846 (alaluku 3.3.5.6) pohjoispuolella. Kourun maa-aines sisälsi erittäin paljon palanutta ja sintraantunutta savea, jota oli jonkin verran myös puujäänteen 3316 alla. Kourun 2327 pohjoispuolella oli kova harmahtava savipinta, joka muodosti myös sen pohjoisseinämän, mutta ei jatkunut kourun eteläpuolelle. Lännessä kouru 2327 päättyi pohjois-etelä-suuntaiseen kourumaiseen rakenteeseen 2277 (alaluku 3.3.5.2) ja idässä mahdolliseen paalunsijaan 2344, jossa oli laakakivi. Paalunsijan itäpuolellakin kouru hahmottui »kynnyksenä» ns. pohjasavea edeltävässä likaisessa savessa. Kourun eteläpuolella sen ja puulinjan 3316 välissä oli kapea savirantu, ja ns. pohjasavea edeltävä likainen savi oli puulinjan 3316 alla kourun 2327 eteläpuolella kellertävämpää kuin kourun pohjoispuolella.

3.3.5.6. Itä-länsi-suuntainen puujäänne 2856

ruudut: 96/508-509
kartat: 92, 94
Puujäänne 2856 oli samansuuntainen kuin 3316 (alaluku 3.3.5.4) ja samalla itä-länsi-linjalla sen kanssa. Puujäänteet eivät kuitenkaan liene samaa puuta. Kouru 2327 (alaluku 3.3.5.5) oli puujäänteiden 2846-3316 pohjoispuolella ja samansuuntainen niiden kanssa.

Puujäänne 2856 tuli esiin kuivien maa-ainesten alta. Puujäännettä ympäröivä orgaanisensekainen maa-aines rajautui aluksi etelässä terävästi paksuun tuhkanvaalean siltin kerrokseen, pohjoisessa oranssinruskeaan silttiin ja muutamiin kiviin. Hieman syvemmällä puujäännettä ympäröivät maa-ainekset olivat savisia, mutta maa oli edelleen hyvin kuivaa ja pölisevää. Keskenään yhdensuuntaisia puujäänteitä 2856 ja 3316 vastaan kohtisuorassa oli niiden välissä suhteellisen huonokuntoinen pohjois-etelä-suuntainen maatunut puujäänne, mutta selvää salvosrakennetta ei havaittu. Samassa kohdassa dokumentoitiin hieman myöhemmin todennäköinen paalunsija.

Edellä kuvaillun kourun 2327 (alaluku 3.3.5.5) peittävät maa-ainekset olivat kourun itäpäässä erilaisia kuin sen länsipäässä, ja kourun kahden erilaisen osan välinen raja näytti olevan hieman länteen puujäänteiden 3316 ja 2856 välisestä katkoksesta. Samalla kohdalla oli syvemmällä kolme keskenään samalla NNW-SSE-suuntaisella linjalla sijaitsevaa mahdollista paalunsijaa, jotka poikkesivat rakenteellisesti toisistaan siten, että niistä pohjoisimmassa oli laakakivi, keskimmäisessä oli runsaasti hyvin säilynyttä maatunutta puuta, jonka syiden suunta oli pystysuora, ja eteläisimmässä oli useita luonnonkiviä, joista osa oli nokeentuneita.

Puujäänteen 2846 allakin maa-aines oli mahdollisten paalunsijojen itäpuolella hyvin kuivaa. Puujäännettä 2846 vastaan kohtisuorassa oli modernien ojien (3004-2314) vuoksi molemmista päistään katkennut puujäänne, joka oli samalla etelä-pohjois-suuntaisella linjalla kuin ojan 3004 pohjoispuolella dokumentoitu kourumainen rakenne 3275. Puujäänteen 2846 alta ei tullut näkyviin muita itä-länsi-suuntaisia rakenteita, ja kuivien maa-ainesten poistamisen jälkeen esiin tuli ns. pohjasavea edeltävä likainen savi.

3.3.5.7. Savipinta 3333

ruudut: 96-98/504-507
kartat: 91, 92, 93, 94, 95, 96, 98
Savi 3333 tuli esiin savipinnan 3289 alta. Sen tyypillisiä ominaisuuksia olivat kovuus ja harmahtava väri. Savipinta 3333 rajautui etelässä kouruun 2327 (alaluku 3.3.5.5.) ja lännessä kourumaiseen rakenteeseen 2144-2277 (alaluku 3.3.5.2). Pohjoisessa se jatkui modernin ojan 3004 pohjoispuolellekin. Idässä se ulottui noin linjalle y = 507 asti eli samalle pohjois-etelä-linjalle, jolla dokumentoitiin mm. useita mahdollisia paalunsijoja. Myös savessa 3333 oli muutamia potentiaalisia pieniä paalun/seipäänsijoja sekä kaksi syvää halkeamaa. Ruuduissa 97/505-506 oli suurehko kuoppa, joka oli täynnä hyvin nokista maata, jossa oli paljon kuonaantunutta ja sintraantunutta savea. Kuopan kaakkoislaidassa dokumentoitiin mahdollinen paalunsija, mutta hiiltynyttä puuta kuopasta ei löytynyt. Kaivauksen päätteeksi lokakuussa tehdyssä ns. tarkistuskuopituksessa kuoppa halkaistiin. Se ulottui ns. puhtaaseen pohjasaveen saakka ja myös sen ympärillä savi oli noen värjäämää.

Savipinta 3333 osoittautui tarkistuskuopituksessa muita ns. pohjasavea edeltäviä likaisia savia kovemmaksi erityisesti kourun 2327 (alaluku 3.3.5.5) laidassa. Savipintaa ei poistettu, ja sen alta näytti tulevan ns. puhdas pohjasavi.
 

Takaisin sisällysluetteloon.
Seuraavaan lukuun 3.3.6, Puujäännökset ja muut yksiköt ruuduissa 96-102/510-511.