STUDIOVALOKUVATEsittely | Tutkimus | Tutkijat | Työkalut
STUDIOVALOKUVAT
LASIMASSAHELMI (TYA 642: 2443)
Löytötyyppi: Puolikas tummansininen helmi, jonka pinnassa reiän suuntaisia kohoumia. Poikkileikkaus kukkamainen.
Käyttötarkoitus: Koru.
Löytöpaikka: Raisio, Ihala, Mullin asuinpaikka.
Aikakausi: Viikinkiaika.
Ajoitus: 980-1025 jKr.
Kuvaaja: Antti Huittinen.
Tällaisia kuumennetusta lasista puhaltamalla ja venyttämällä valmistettuja "melonihelmiä" käytettiin lähinnä 900-luvulla. Niitä ilmeisesti valmistettiin itäisen Välimeren islamilaisessa maailmassa. Pohjolaan niitä kulkeutui Venäjän suuria jokia pitkin kulkeneitten kauppareittien välityksellä
Ensimmäiset lasihelmet valmistettiin Syyriassa n. 500 eKr. Suomeen lasihelminauhat saapuivat n. 300-luvulla jKr, mutta ne olivat yleisimmillään vasta viikinki- ja ristiretkiajalla (n. 800 - 1150 jKr). Lasin perusraaka-aineita ovat kvartsihiekka ja alkali (esimerkiksi sooda tai puutuhkasta valmistettu potaska). Sulasta lasimassasta voidaan muotoilla helmiä venyttällä tai kiertämällä sitä metallivartaan ympärille. Jälkimmäinen tekniikka yleistyi viikinkiajan lopulla.
Suomesta ei ole merkkejä lasihelmien valmistuksesta.
Raakalasia ei ilmeisesti osattu tuottaa Skandinaviassakaan, mutta todisteita
lasihelmien valmistuksesta sieltä kuitenkin tunnetaan. Helmenvalmistusta
tunnetaan myös Venäjältä, esimerkiksi Laatokan etelärannalla
sijainneesta Staraja Ladogan kaupungista 700-luvulta 1000-luvun alkuun.