Esittely | Tutkimus | Tutkijat | Työkalut

MULLI


 

KAIVAUSMETODOLOGINEN KOKEILU

Stratigrafinen kaivaustapa esihistoriallisen asuinpaikan kaivauksella

Mervi Suhonen

Mullin asuinpaikan kaivauksella kokeiltiin stratigrafista kaivaustapaa, jota ei ollut aiemmin tässä laajuudessa sovellettu esihistoriallisen asuinpaikan tutkimiseen Suomessa. Kaivausmetodisen kokeilun tulokset olivat positiivisia. Erityisesti puu- ja muista rakenteista saatiin talteen huomattavasti monipuolisempaa ja tarkempaa informaatiota kuin teknisessä tasokaivauksessa olisi ollut mahdollista tallentaa.

 

Haasteena pienipiirteinen stratigrafia

Mullissa stratigrafista kaivaustapaa testattiin esim. keskiaikaiseen kaupunkikaivaukseen verrattuna varsin erilaisissa olosuhteissa. Peltoasuinpaikan ja kaupunkikaivauksen oleellinen ero on kuitenkin kaivausmetodiikan kannalta kvantitatiivinen, ei kvalitatiivinen. Säilyneitä rakenteita oli Mullissa noin 300 m²:n alueella ja sekoittumattoman kulttuurikerroksen paksuus oli valtaosassa kaivausaluetta alle ½ metriä. Kolmen kenttätyökauden aikana alueella dokumentoitiin yhteensä n. 2 700 stratigrafista maa-, puu- ja rakenneyksikköä. Valtaosa yksiköistä oli siis pinta-alaltaan pieniä (halkaisija alle ½ m ja paksuus vain muutamia senttimetrejä.)

Mullin säilyneet puu- ja muut rakenteet ovat osittain päällekkäisiä ja kuulunevat näin ollen eri-ikäisiin aktiviteettifaaseihin. Asuinpaikka lienee kuitenkin lyhytaikainen eikä eri syvyyksiltä saadussa arkeologisessa löytöaineistossa ole nähtävissä ajoituksellisia eroja. Tämä tekee muinaisjäännöksen stratigrafian selvittämisestä erittäin haastavan tehtävän.

 

Kaivauksen eteneminen ja dokumentaatio

Kaivaus eteni stratigrafisena yksikkökaivauksena ja kartat piirrettiin primaaridokumentaationakin eräänlaisiksi composite plan -tyyppisiksi esityksiksi. Kaikissa tilanteissa pyrittiin noudattamaan yksiköiden luonnollisia rajoja, joten alue kaivettiin tarvittaessa kuopalle eikä teknisiä tasoja käytetty lainkaan. Yksikkökaivausta sovellettiin myös rakenteiden purkamiseen ja rakenteiden halkaisemista profiilileikkausta myöten vältettiin.

Noudatettu lomake- ja karttadokumentaatiokäytäntö on kaivauksella työskennelleen työryhmän itse kehittämä sovellus, jonka teoreettinen tausta on Harrisin (Principles of Archaeological Stratigraphy, 1979) mukainen.

Stratigrafiatiedot merkittiin jokaisesta havaitusta yksiköstä. Stratigrafisena havaintona kirjattiin ensisijaisesti yksikön fyysinen sijainti ( alla / päällä / linssinä / suhde epäselvä) suhteessa naapuriyksiköihin, koska yksiköiden varsinaista (syntyhistoriallista) suhdetta ei katsottu voitavan vielä kentällä määrittää. Stratigrafinen tulkinta jätettiin näin ollen kokonaan jälkityövaiheeseen. Stratigrafiahavainnoille oli käytössä myös omat karttamerkkinsä.

 

Stratigrafian selvitystyö

Koko kaivausalueen kattavaa stratigrafista tulkintaa ei Mullin asuinpaikalta ole toistaiseksi tehty. Yksityiskohtaisimmin stratigrafia on selvitetty alueen lounaisosasta, jossa dokumentoitujen, muuhun kaivausalueeseen verrattuna suhteellisen pienipiirteisten rakenteiden keskinäisen stratigrafian selvittäminen on osa metodista kokeiluamme.

Stratigrafian selvitystyö on jälkityövaiheessa paljastanut niitä puutteita, joita dokumentaatiokäytännössämme väistämättä on. Stratigrafiadokumentaation taso oli kentällä sama sekä rakenteiden että yksittäisten, ei-rakenteellisten yksiköiden kohdalla, minkä vuoksi tulkinnan kannalta oleellisimpia stratigrafisiin suhteisiin liittyviä havaintoja ei ole kenttätyövaiheessa riittävästi korostettu. Vasta jälkityövaiheessa on luovuttu suhtautumisesta stratigrafiaan matemaattisena probleemana ja lähestytty arkeologisten kysymysten kannalta relevantimpaa kysymyksenasettelua.

Jatkossa Mullin asuinpaikan stratigrafian selvitystyö etenee rinnan asuinpaikalla säilyneiden rakenteiden tutkimuksen kanssa. Tavoitteena on keskeisimpien rakenteellisten kokonaisuuksien keskinäisen stratigrafian selvittäminen ja asuinpaikan aktiviteettivaiheiden hahmottaminen.

 

Suositeltava kaivaustapa

Kaivausmetodologinen kokeilu sopi Mullissa hyvin tutkimuskaivauksen luonteeseen. Mikäli stratigrafista kaivaustapaa halutaan jatkossa käyttää Mullin kaltaisissa kohteissa pelastuskaivauksilla, on dokumentaatiokäytäntöä ilmeisesti rationalisoitava kenttätöiden vauhdittamiseksi. Mullin työryhmä on joka tapauksessa sitä mieltä, että stratigrafinen kaivaustapa on muinaisjäännöksen luonteen kannalta oikea tapa kaivaa vastaavanlaisia kohteita.

Sähköposti: <mesuho@utu.fi>.

Esittely | Tutkimus | Tutkijat | Työkalut