Puhumalla, piirtämällä, laulamalla, järjestämällä todellisuutta.

ajatuksissani, representoin olemassaoloa, opettelen pitämään siitä mikä muutenkin on. Todellisuutta representoimalla vahvistan omaa olemassaolon kokemustani. Mitä vähemmän esimerkiksi fyysisen vaaran synnyttämää vitaalisuutta elämässäni, onneksi, on, sitä tärkeämpää on olemassaolon kokemuksen vahvistaminen representaation kautta.

En tarvitse elämääni tarkoitusta, vain kyvyn kokea se mielekkääksi sellaisenaan. Ainoa tapa saavuttaa jonkinlainen itsellisyyden tunne suhteessa luontoon, on ymmärtää, tutkia ja liioitella luontoa ajatusten maailmassa. Leikin jumalaa, se on leikeistä hilpein: luon maailman uudelleen mielessäni, asetan oman tulkintani sen ylivoimaista monimutkaisuutta vasten. Tämä vapaan tahdon illuusion säilyttäminen on välttämätäntä, jotta voisi elää, toimia eikä muuttuisi katatoonikoksi.

Muuta motiivia en tarvitse.

(katkelma Teemu Mäen ja Juha-Pekka Hotisen tekstistä PYHÄ TISKIVESI)