Kun ajattelemme, emme automaattisesti havainnoi sitä miten ajattelemme voidaksemme parantaa tai muuttaa ajatteluamme. Sen vuoksi tarvitaan meta-tietoa ja rakneteistettua ajattelua. Kehittyäkseen suunnittelijana, ymmärtääkseen omaa luovaa prosessiaan ja valjastaakseen sen paremmin käyttöönsä on erittäin hyödyllistä tutustua omaan tapaansa ajatella ja toimia. On toiveajattelua kuvitella kaikkien havaintojen pysyvän muistissa – siis muistiinpanovälineet käyttöön!
Jokaisella on omat tapansa luovaan ongelmanratkaisuun. Jokaisella on myös omat komapastuskivensä. On hyödyllistä tutustua näihin esteisiin. Hyväksi havaittu keino on muistiinpanojen tekeminen prosessin vaiheista (tai edes niiden huomioiminen). Tunnistatko seuraavia esteitä omassa prosessissasi:
Kun muut jo työskentelvät hyvää vauhtia ongelman kimpussa sinä saatat kuluttaa aikaa tehden jotakin aivan tyhjänpäiväistä kuten siivoten, lehtiä lukien tai löhöillen. Jopa sinusta itsestäsi saattaa tuntua että et tee yhtään mitään. Kun viime hetki koittaa, ideoita tulee kuitenkin soljuen ja asiat järjestyvät kuin itsestään. Lawson kutsuu tätä latenttia vaihetta nimellä hautomisvaihe. Sen aikana suunnittelija imee tarpeellista tietoa tehtävää ratkaistakseen, joka sitten tarpeen tullen ’loksahtaa kohdalleen’ ratkaisten ongelman.
’Kyllä kaikki järjestyy, onhan tässä vielä aikaa’ tai `Helppo tehtävä, teen sen viimeisenä iltana’. Mutta sitten koko homma meneekin läskiksi. Tämä on Lawsonin mukaan tyypillinen aloittelijoiden ongelma. Ratkaisuun tarvittava aika aliarvioidaan, suunnittelun kompleksisuutta ei tunnisteta ja omat kyvyt yliarvioidaan. Lisää kokemusta ja harjoittelua siis!
Tuntuu että ajatukset eivät virtaa, tunnet kenties olevasi umpikujassa (block). Miten päästä tästä seisovasta vedestä hyvään vireeseen? Viitoittaaksesi itsellesi reitti oikeaan suuntaan, kirjaa ylös asioita onnistuneista luovista tiloistasi (esim. millainen on sopiva paikka ja ajankohta, millaiset ovat mieleisimmät työskentelyvälineesi, entä fyysinen tilasi? Millainen on sinulle sopivin ongelmanrajaus, mistä saat eniten henkistä tyydytystä? jne.)
Tuntuu että ideat ovat lopullisesti tyrehtyneet tai korkeintaan kulkevat samaa vanhaa raidetta pitkin. Miten päästä tästä kuoleman laaksosta pois? Voit kokeilla aivan jonkin muun asian tekemistä, jolloin ajatukset saavat levätä ja pääsevät ainankin toisenlaisille raiteille vaikkapa tiskatessa. Voit kokeilla myös ’Pää nurkkaan’ tai ’100 viivaa’ –harjoituksia.
Kun pitäisi järjestelmällisesti ratkaista tiettyä ongelmaa teetkin kaikkea muuta (vrt. tyhjäntekijä). Et saa aloitettua, ja aina kun luet lehtiä tai keskustelet, törmäät tähän samaan miettimääsi asiaan – kuin muistutuksena sen tekemättömyydestä. Pikkuhiljaa palaset alkavat kokoontua osa-ratkaisuksi tai vihjeiksi, jotka johdattavat sinua eteenpäin. Yhdistelet sieltä täältä, hassusti, irrationaalisesti tai ’sääntöjen vastaisesti’, voit tehdä jopa hyppyjä eri tieteenalasta toiseen. Polut johtavat monesti uusiin innovaatioihin. Tyylistä käytetään myös nimitystä ’bricolage’.
Ryhdyt työhön rennosti, et hanki tarpeellisia taustatietoja etkä muutenkaan perehdy suunnittelutehtävään. Katsot mitä eteen tulee ja työskentelet intuition johdattamana. Työn kuluessa – tai pahimmassa tapauksessa vasta sen valmistuttua – saattaa ilmetä reunaehtoja tai esteitä, jotka olisit tiennyt jos olisit perehtynyt tehtävään paremmin. Lopputulosta arvioitaessa olet joko onnekas Hannu Hanhi tai ojasta allikkoon joutuva Aku – yhteensattumista riippuen. Kummassakaan tapauksessa et osaa valjastaa käyttöösi kaikkia luovuutesi mahdollisuuksia.
Tutkit ja aherrat, perehdyt taustoihin ja saatat kaivautua niihin jopa liian syvälle. Vaikka teet lukuisia luonnoksia ja ideoit, työskentely tuntuu silti jotenkin tahmealta. Puurrat määrällisesti ja hiot yksityiskohtia, mutta et kuitenkaan anna luovuutesi virrata etkä uskalla luottaa intuitioosi. Määrä ei korvaa laatua, ja joskus on tarpeen kuluttaa vaikka kokonainen päivä ’tyhjäkäynnillä’. Uskalla irrotella! Aloita pienistä hulluttelutehtävistä vaikkapa vain omaksi iloksesi.
Olet suunnitellut kaiken etukäteen (tai sitten lähdet vain soitellen sotaan). Jokin yllättävä seikka muuttaakin suunnitelmasi; materiaali loppuu, työskentelymenetelmä on väärä tai tekniikka asettaa kapuloita rattaisiin. Harmistut ja ehkä aluksi yrität sinnikkästi jatkaa alkuperäisten suunnitelmiesi mukaan, mutta sitten päätät jatkaa soveltaen eteenpäin. Huomaat että itse asiassa tällä tavalla syntyykin hyvää jälkeä tai että näin tämä meneekin helpommin – suunnittelusi on saanut uuden suunnan.
Sattumia – tai yhteensattumia – tulee miltei aina työskennellessä. Harvoin kaikki menee kuin rasvattu suunnitelmien mukaan. Louis Pasteur kiteytti luovuuden seuraavaan katkelmaan: ’Le hasard favorise l’esprit prepare’ eli valmistautunut mieli hyötyy sattumasta. Vaikkakin Pasteur puhui tutkimuksellisesta ja tieteellisestä luovuudesta, niin hänen näkemyksensä on mitä ilmeisimmin sovellettavissa kaikkeen luovuuteen. Valmistautuminen ja perehtyminen tarkoittaa niiden asioiden opettelemista, jotka ovat jo entuudestaan tiedossa kyseisellä alueella. Vain silloin mielellä on tarvittava määrä raakamateriaalia ainutlaatuiseen luovaan tuotokseen ja vain silloin pystyy tunnistamaan sen, mikä on sattumassa merkityksellistä. Mikään ei kuitenkaan takaa luovuutta. Luovuus on odottamatonta ja yllättävää, ja niinpä valmistelulla voidaan ainoastaan maksimoida mahdollisuus luovuuteen, ei ennustaa etenemisen suntaa saati lopputulosta.
Harjoittele sattuman hyväksikäyttöä jälleen arkipäiväisillä asioilla. Kun kohtaat pulman, yritä ratkaista se ensin jollakin käden ulottuvilla olevalla välineellä, älä lähde hakemaan varsinaista työkalua. Matkat ovat oivia harjoittelutilaisuuksia, silloin sinulla ei ole kaikkia tarpeellisia tavaroita mukanasi.
Suunnittelussa auttaa omien taitojen monipuolinen harjaannuttaminen. On esimerkiksi voitava konkretisoida ajatuksiaan luonnoksiksi tai rakennettava ratkaisuja mitä erilaisemmilla toteutustavoilla.
Tärkeää on siis kehittää tasapainoisesti myös niitä alueita joissa ei ole hyvä. Suunnittelu- tai toteutusvaiheessa voi joutua kiertämään jonkin tietyn kohdan ohi – tietoisesti tai huomaamatta – jos se ei satu olemaan ’hanskassa’.
Sen sijaan alueet joissa on hyvä ikäänkuin ruokkivat itse itseään: jokainen pitää onnistumisesta ja yleensä onnistuu alueilla joissa on jo entuudestaan hyvä, niinpä nämä taidot kehittyvät entisestään. Kuitenkin omaa työtä vahvistavien taitojen harjaannuttaminen saattaa avata aivan arvaavattoman hienoja uusia ovia.
Olet varmaan monesti huomaanut tarvinneesi tietoa tai taitoa, jonka olit hankkinut aivan eri tarkoitusta varten. Luovassa työssä tarvitaan itse asiassa todella yllättäviäkin taitoja, sellaisiakin, joita ei ollut kuvitellut tarvitsevansa. Opiskele siis niitä asioita, jotka sinua sisimmässäsi todella kiinnostavat. Älä anna periksi vaikka muut tuomitsisivat ne täysin turhiksi tai oudoiksi.
Kun sitten suunnittelet, voit siirtyä joustavasti näiden eri tietojesi ja taitojesi välillä. Ja mikä parasta, niiden kautta sinulle voi syntyä aivan uudenlaisia oivalluksia ja synteesejä, jotka eivät olisi mahdollisia pelkässä dialogissa toisen kanssa.
Kun mietit uusia ideoita suhteessa suunnittelutehtävääsi, muista keskittyä perusteluihin. Miksi näin? Miksi ei? Rationaalisen ja mielikuvituksellisen ajattelun yhdistäminen ja hallinta ovat eräs suunnittelijan tärkeimmistä ominaisuuksista. Monesti se on myös haastavinta, ja lopputulosta arvioitaessa perustelut painavat.
Omaa oppimistaan voi miettiä myös kolmen seuraavan tason kautta: nollataso, mukavuustaso ja tehokkaan oppimisen taso.
Alimmalla tasolla eli nollatasolla oppimista ei tapahdu lainkaan. Opiskelija turhautuu, sillä kaikki asiat ovat jo entuudestaan tuttuja.
Nollatason jälkeen eteen tulee mukavuustaso, jossa uutta on jo hivenen, mutta vain sen verran että kaikki tuntuu turvalliselta ja mukavalta. Suuria haasteita ei ole. Olo on mukavaa kellottelua ja ajantappo-namustelua.
Kun siirrytään mukavuustason äärirajoille alkaa vasta varsinainen oppiminen. Vanhaa tietoa joutuu kyseenalaistamaan, vastausten eteen joutuu ponnistelemaan ja monet niistä menevät väärin. Olo on epävarma ja usein tuntee itsensä tyhmäksi. On tärkeää tietää että tämä epävarma olo johtuu omien tietojen ja taitojen äärirajoilla työskentelystä. Vasta tällöin tapahtuu tehokasta uuden oppimista. Uskalla haastaa omat aivosi!
Kun huomaat päässeesi ajattelussasi suuren harppauksen eteenpäin, on palkintokin sen mukainen.
Howard Gardner on sanonut työskentelevänsä kolmen eri näkökulman kanssa yhtäaikaisesti: ongelmanratkaisun, ongelman löytämisen ja tuotteiden luomisen (tuotteilla hän tarkoittaa variaatioita aina tieteellisistä teorioista taideteoksiin ja arkkitehtuuriin). Mikäli itse tavallisesti keskityt vain johonkin näistä, kokeile metodin vaihtamista. Lawson on huomannut myös tutkiessaan arkkitehtiopiskelijoiden työskentelyprosesseja, että parhaimmat tulokset saavutettiin analyysillä, joka tapahtui synteesin kautta, eli opiskelijat analysoivat omia ratkaisuyrityksiään ja ottivat niistä opikseen.