Pirita Seitamaa-Hakkarainen
Käsitekartta on tekniikka tiedon esittämiseen graafisessa muodossa. Tieto tai asiakokonaisuus esitetään graafisessa muodossa siten, että käsitteiden välille muodostuu verkosto. Verkosto koostuu solmukohdista ja niitä yhdistävistä linkeistä.
Solmukohdat edustavat käsitteitä ja linkit käsitteiden välisiä suhteita. Käsitekartassa käytetään myös yhdistäviä sanoja, joilla linkitetään käsitteitä toisiinsa niin, että ne muodostavat kokonaisuuden. Käsitekartassa käsitteet on lokeroitu ja lokerot yhdistetään linkein kuvaamaan käsitteiden välisiä suhteita.
Linkit voivat olla ilman erityistä suuntaa, ne voivat olla yhdensuuntaisia tai kahdensuuntaisia. Käsitteet ja linkit voidaan luokitella, ne voivat olla assosiatiivisia tai eritelty ja jaoteltu erilaisiin luokkiin esimerkiksi syys-seuraus-suhteiden tai ajallisen suhteen mukaan.
Käsitekarttaa käytetään tietyn aihepiirin jäsentämiseen ja kuvailuun. Käsitekartan avulla havainnollistetaan käsitteitä, käsitteiden välisiä suhteita ja niiden muodostamia kokonaisuuksia. Käsitekartan taso, laajuus, esitystapa ja muoto määräytyy tilanteen mukaan.
Käsitekarttaa voi käyttää moneen eri tarkoitukseen:
Käsitekartta käsitekartasta. (Åhlberg, 1990)
Käsitekarttamenetelmän on kehittänyt Prof. Joseph D. Novak Cornellin yliopistosta 1960 –luvulla. Hänen työnsä perustuu David Ausubelin teoriaan, jossa Ausubel painotti alkutiedon merkitystä opittaessa uusia käsitteitä. Novakin mukaan mielekäs oppiminen edellyttää uusien käsitteiden sijoittamista olemassa olevaan kognitiiviseen struktuuriin.
Käsitekartan sukulainen, ajatus- tai miellekartta (mind map), on vastaavanlainen suosittu tekniikka. Sen on kehittänyt Tony Buzan Englannissa. Hän kuvaa miellekarttaa seuraavasti: "miellekartta koostuu keskeistä sanoista tai käsitteestä ja tämän keskeisen käsitteen ympärille piirretään 5-10 keskeistä ajatusta, joilla on tietty suhde ko. käsitteeseen. Jokaisen lapsen tuottama sana otetaan tarkasteluun ja taasen piirretään 5-10 pääideaa, jotka ovat suhteessa jokaiseen sanaan”.
Miellekartta on joustavampi ja käsitekarttaa vähemmän muodollinen väline jäsennellä omia käsityksiä tai laatia suunnitelma. Miellekartan linkkejä ei yleensä nimetä eikä kartan teossa ole yhtä voimakkaita hierarkisuuden (käsitteiden välisistä suhteista) vaatimuksia. Käsitekartta on hierarkisesti jäsennelty, joten sen tulkinta on miellekarttaa yksiselitteisempää.
Perusero käsitekartan ja miellekarta välillä on se, että miellekartassa on vain yksi käsite, kun taas käsitekartassa on useampi käsitteitä. Miellekartta kuvataan usein puumaisena rakenteena, kun taas käsitekartta edellyttää verkostomaista kuvausta.
Käsitekarttoja voidaan laatia mainiosti kynällä ja paperilla, mutta myös käsitekarttojen laatimista ja arviointia helpottavilla tietokoneohjelmilla on omat etunsa (ks. esim ohjelmat linkistöstä ).
Novak, J.D ja Gowin, D.B. (1995). Opi oppimaan. Tammer-Paino Oy, Tampere
Åhlberg, M. (1990). Käsitekarttatekniikka ja muut vastaavat graafiset tiedonesittämistekniikat opettajan ja oppilaiden työvälineinä. Joensuun yliopisto, Joensuu.
Siekkinen Pertti (1997). http://matriisi.ee.tut.fi/kamu/julkaisut/raportit/pertti_co/kasiteweb.html
Käsitekartan tekemisestä ja tietokonesovelluksista.