Takaisin | Ginipik Pages | Toinen odottamaton yhdistelmä Barrel Of A Gun - It's No Good - Walking In My Shoes - Mercy In You - Love Thieves - Home - Freestate - Get The Balance Right - Everything Counts - Shake The Disease - Personal Jesus - Blue Dress - Never Let Me Down - Behind The Wheel - A Question Of Time - Stripped - World In My Eyes - Waiting For The Night Yllä on viime kesän parhaan juoksukasettini biisilista; joka ainoa kappale Depeche Modea. Äkkinäisempi voisi ajatella, että DM sopii huonosti tähän tarkoitukseen, onhan näiden kalpeiden Basildonin poikien musiikin imago vähintäänkin vähäverinen, ei ehkä ihan energiaton mutta enemmänkin kohtalokas ja raukea kuin dynaaminen ja eteenpäin rynnivä. Menevätpä asiaan perehtymättömät toistuvasti niinkin pitkälle, että leimaavat koko hoidon "ranteidenviiltelymusiikiksi". Harhaluuloja ja perustelemattomia ennakkoasenteita, sanon minä! Verryttelyasuisena kipaiset ulos kesäaamuun. Kuulokkeissasi voimistuu notkea bassokuvio: se on Barrel Of A Gunin vaaniva alku. Ehdit parahiksi harjua pitkin kulkevan lenkkipolun juurelle kun kappaleen määrätietoinen biitti napsahtaa käyntiin. Juokset harjua pitkin kevein askelin. Kappale vaihtuu It's No Goodin ilmavampaan rytmiin jota tikittävä bassokuvio ja eteeriset syntesoijan hönkäisyt hoputtavat. Kevyt hiki kihoaa pintaan. Kivien yli hyppelyn päälle maistuukin Walking in My Shoesin vähän hitaampi poljento. Vaan kohta Mercy in Youn käsittämättömän kulkeva biitti innostaakin tiivistämään askelten tahtia, tekee jalat keveiksi. Lenkki venyy helposti pitkäksi kun musiikki pitää seuraa. Depeche Mode sopii kevyesti valikoituna erinomaisesti juoksumusiikiksi. Kappaleiden tempot ovat verkkaisia, se myönnettäköön: ULTRAllakin möngitään alle sadassa biitissä per minuutti melkein koko levyn kesto. Vaan löytyy niitä nopeampiakin kappaleita varsinkin vanhemmasta tuotannosta ja ainahan askeleensa voi sovittaa vain tiettyihin iskuihin. Tuoreemmat tekno- ja elektroaktit junkkarytmeineen kun tuppaavat olemaan vähän yliviritettyjä juoksutarkoituksiin käytettäviksi. Ylipäätään Moden kappaleiden keskitempoinen tahti käy ainakin meikäläisen rytmiin erinomaisesti, teenkin mieluummin vähän pidempiä ja rauhallisempia lenkkejä kuin lyhyitä pyrähdyksiä. Mikä parasta, Modesta on ulkona muutakin seuraa kuin pelkkä rytmi. Eivät ne laulut ole silkkaa masennusta, uskontoa ja sadomasoa, mistä te sellaista olette saaneet päihinne? Useimmiten kysymys on tietysti siitä olennaisimmasta: kahden ihmisen suhteesta. Erotuksena on vain se, että lauluntekijä Gore osaa käyttää kieltään ilmaisemaan asioita hyvinkin hienovaraisesti ja monesti suorastaan kiertoteitse. Ei siis ole kyse mistään uulalalaasta tai jolojollonjollon-hihhuusta, joka on kuitenkin liian monen kirjoittajan käsitys hyvästä sanoituksesta. Parhaimmillaan sanoitukset voi tulkita kahdella - kolmella eri tavalla. Kuunnelkaapa tarkemmin vaikka Never Let Me Down tai Behind The Wheel. Jos olet noviisi Depeche Moden suhteen ja haluaisit edustavat maistiaiset heidän musiikistaan, hanki käsiisi Violator vuodelta 1990. Kyseinen teos on ainakin minun korvaani suurin piirtein paras konerocklevy kautta aikain. Kaiken kaikkiaan Moden tuotanto on laaja ja epätasainen, mutta joka levyllä on hetkensä. Mikäli korvasi lämpenee yhtyeen musiikille, suosittelen myös Alan Wilderin ja Martin Goren soolotuotantoa. Wilder vastasi hyvin pitkälti siitä, miltä DM:n biisit kuulostavat ja hänen eroamisensa yhtyeestä oli minulle suuri pettymys. Wilder on levyttänyt nimellä Recoil kolmen CD:n verran tavaraa: ensimmäinen sisältää Recoil-ep:t 1 ja 2 ja levyn Hydrology, toinen (loistava) levy on nimeltään Bloodline ja sillä kuullaan useita vierailevia tähtiä, mm. Curven Toni Hallidayta. Kolmas Recoil-tuotos, Unsound Methods ilmestyi hiljan ja se minulta onkin vielä kuulematta. Martin Goren soololevytys Counterfeit ep sisältää herran tulkintoja omista suosikkikappaleistaan, mm. Sparksin Never Turn Your Back On Mother Earthista ja Comsat Angelsin Gonesta. Paikoitellen ep on loistava, mutta pääosin aika... eh... masentava. Mutta Recoil on oikein hyvä ja Depeche-bongaajille erityisen kiinnostava kohde, varsinkin ensimmäinen levy sisältää huomattavat määrät aivan suoria DM-sampleja! Christer Takaisin | Ginipik Pages | Toinen odottamaton yhdistelmä |