Takaisin | Ginipik Pages

Pena tallustaa kopiokoneelle. Koneesta löytyy jonkun sinne jättämä matkaesite. "Tule Torren tulisille kaduille..." Pena huokaa syvään, työntää sitten aanelosen lasilevyn päälle ja kopioi kuusi kopiota... väärin. Kääntää paperin ja kopioi uudestaan. Kopiokone alkaa räkiä. "Hitto...!" Ulkona on kuuma.

Pena istahtaa uudelleen ikkunan ääreen. Tietokoneen näyttö on harmaa kuin ajatus. Ulkoa tuleva valo tulvii näytölle. "Vielä sata excel-taulukkoa ja sitten pääsee syömään. Ehkä siellä Murkinan ruokalassa olisi se hehkeä kesäapulainen... Lähtisköhän se... mutta Irma. Ihana Irma, joka paistaa lettuja sunnuntaisin saunan jälkeen... Enhän minä."

"Hei, täällä Pentti. Miten työpäivä sujuu?" "Mitä asiaa? Mulla on kiireinen palaveri esimiehen kanssa... Ja hei: älä viitti jättää sun kalsareita siihen vessanoven kahvaan! Se on musta etovaa... Niin, mitä asiaa?"

"Ei oikeastaan mitään, kunhan vain soitin... että... niin jospa ... mentäisiin ulkoilemaan... keskuspuistoon yhdessä töiden jälkeen...niin anteeksi, että häiritsin. Nähdään kotona. Hei!" "No joo, okei. Iltaan, hei!"

Pena vilkaisee mainosmiehen elvistelyä. "Tollaset lihaksetkin." "Ihan kuin se Pete, joka ala-asteella haukkui mua heinäkepiksi... Mutta on kyllä viehättävä tuo nainen, noin isot rinnatkin. Onkohan aidot ?"

Excelin naputus täyttää huoneen. Muuten niin vaaleakasvoisen työmyyrän poskille nousee puna innostuksesta. Hän on alansa paras... Palkka ei vain ole sen mukainen. Kello on kaksitoista. Viereisen sermin yläpuolelta kuuluu ääni:

"Pena hei mentiin. Siellä on silliä ja perunoita, niin ja jotain tillilihaa. Pakko se on vaan syödä. Vaikka ei sitä ruoaksi voi kutsua. Tiedätsä Annella on uusi tietokone? Mitäköhän sekin sihteerinä sillä tekee? Jumalauta mun Pentti 180 ei edes pyöritä Javaa kunnolla ja minkäköhän osaston rahoilla nekin on ostettu, tietäs vaan! Pena hei kuuletsä ?" "No juujuu. No mentiin. Mikä kone sillä Annella on ?"

Pena vilkaisee vielä ikkunasta.Mainoksessa rinnuksille valuu Camparia jota seuralainen lipoo pois kielellään. Enempää hän ei kehtaa katsoa.

Ruokalassa haisee samalta kuin joskus Kontulan koulussa. Kuin bulgarialaiset kuulantyöntäjät vihaiset keittäjät tiuskivat: "Peruna vai riisi?". "Joo, ei ole pataa tänään", kuuluu yli salin. Pomokin tullut tarkistamaan tilanteen. Yleensä hän ei koskaan syö alaistensa kanssa. Ainostaan ylemmän portaan ihmiset saavat lounasedun viereisessä ranskalaisessa ravintolassa. Ainoastaan Pena tietää tämän. Hän on ollut syömässä pomon kanssa.

"Perunoilla tillilihaa. Ja jälkiruoka." Pena sanoo tarjoilijalle nostamatta edes katsettaan tarjottimesta ja latoo kuten ennenkin leipiä ja voinappeja lautaselle. Jorman kännykkä pirisee ja leipiä poimiessaan hän rehvastelee jollekin eilisesta pokasta: "Hitto että se oli hyvä... Liettualainen kait... Hintansa väärti...eheee" Jorman ylpeä nauru kaikuu yli salin. Pena ei kuuntele.

"Kakskytkolmeyheskymment..." Kuuluu väsynyt nuori naisääni. Nostaessaan päätään maksaakseen hänen katseensa kohtaa uhkean nuoren keittäjän. "Toi varmasti keittää paremmin kuin muut. Ihana", Pena ajattelee. Hetken he tuijottavat toisiaan. Uhkea keittäjä hymyilee vienosti, ottaa lempeästi rahat ja sanoo: "Olethan tulossa firman kesäjuhliin?"

Penalta meinaa mennä pasmat sekaisin ja Jormakin vilkaisee epäillen. "Joo Pentti tulee.Varmasti tulee! Ihan heti housuihin asti", Jorma laukaisee. Pena ei punastu täällä kertaa vaan sanoo rohkeasti ja kohteliaasti: "Kyllä olenhan minä. Entä oletteko te?" "Juu. Muistin että te taidatte tuon tangon tanssimisen; ja tanssiin seuraa haen.... mutta...eihän teidän minun takia..." "Tottahan toki . Ja tanssitaan aamuun asti", Pena reipastuu. "Nähdään sitten..." Pöytään mennessä Jorma laukoo rivojaan. Pena hymyilee mielessään: "Tämä on loisto juttu! Ehkä sittenkin...uutta "

Illalla Irma pakkaa jääkaappia ja kysyy: "Mentäiskö me sinne keskuspuistoon?" Pena haaveilee uhkeasta keittäjästä. Keittäjän nimi taitaa olla Anneli. "Pena hei!!! Mennäänkö...?" Pena on jo menossa. Maailmalle, yksin.

Pena istuu parvekkeella ja uhkea keittäjä levittelee Piz Buinia hänen jaloilleen. Mainosmies kävelee ohi alakerran parkkipaikan läpi seuralainen vierellään ja kuuntelee kuinka seuralainen vaatii uusia housuja. "Minu uusi Dolce housut olla pilall sinu Campari! Minu saada uusi housu!", kuuluu alhaalta.

Anneli hakee lisää juuri tekemiään pullia: "Kahvia, kulta?" Pena hymyilee, ja tuntee olevansa onnellinen vaikkei olekaan kuin viikonloppua viettämässä Kontulan kerrostalo 356:n pl 45:n parvekkeella. Hänelle se on enemmän kuin Torres! "Ei kun ottettaisko oluet? Ota sinäkin ja tule tänne polvelle istumaan!" Anneli hymyilee valloittavasti. Pena tuntee alhaalta parkkipaikalta kateellisen mainosmiehen katseen, tarttuu Annelia pepusta kuin pullaan ja naurahtaa lempeästi: "Minulla taitaa olla uhkein ja ihanin nainen?" Anneli suutelee Penaa intohimoisesti.

Makuuhuoneessa palaa valo vielä yölläkin.