Takaisin | Ginipik Pages | Guided by Voicesin viralliset WWW-sivut

Tämän bändin löytämisestä kiitos kuuluu Jussille ja Jennille. Kävi niin, että tein töitä koko kesän -97 Jussin ja Tompan kanssa osana työryhmää jonka tavoitteena oli saada eräskin välttämätön tietokonesovellus pikaisesti valmiiksi levitykseen. Työtahti oli kova, mutta onneksi työhuoneemme Yleisradiossa oli hyvin ilmastoitu ja äänitiivis. Soitimme näet tauotta hermostuttavia ja kummallisia levyjämme työtaakan keventämiseksi.

Jokainen toi omista levyistään niitä joita halusi muille esitellä tai sellaisia hämäriä suosikkejaan joita arveli muidenkin kestävän edes rajallisessa määrin. Jussi toi paikalle Guided By Voicesin levyjä mimmikaverinsa kokoelmista ja olihan niissä ihmettelemistä: mitä merkillisimpiä kansikuvia ja jokaisella CD:llä melkoinen määrä kappaleita, joista monet alle puolen minuutin mittaisia. Ensimmäisenä korvaani tarttui pari kappaletta Bee Thousandilta, eritoten I Am A Scientist, minulle sittemmin erityisen mieluisaksi muodostunut rokhelmi.

Muutin kesällä pois Lahdesta ja samaan kämppään tutun valokuvaaja-Pekan ja hänen kissansa kanssa. Vuokraisännän lupaama pesukone otti aikansa saapua ja niinpä jouduin turvautumaan ystävieni apuun likaisten vaatteiden putsausasioissa. Sillä aikaa kun Jussi ja Jenni olivat Puolassa ja missä lie, kävin pari kertaa Jennin asunnolla pyykkäilemässä. Siellä oli paljon minulle ennestään tuntemattomia levyjä joita sitten odotellessani kuuntelin. Jugendtalon rauhassa tuli herkistettyä korvaa tarkemmin myös GbV:n äänitteille.

Guided By Voicesin kuunteleminen on jännittävää. Yhtyeen laulaja-nokkamiehen Rob Pollardin kynäilemät teokset ovat monesti kuin osia kadotetuista kappaleista, joista on jäänyt jäljelle vain vahingossa äänitettyjä pätkiä. Biisit ovat usein myös hyvin lyhyitä ja seuraavat toisiaan niin saumattomasti että saattaa erehtyä pitämään niitä yhtenä biisinä. Muovinen formaattiradiorock jankutuksineen (Alannah Myles, Roxette ja te kaikki vaihtuvat nuoret vihaiset naiset ja miehet; tarkoitan juuri TEITÄ) ei voisi kumista ontommin kun on kerran GbV:lle korvansa kallistanut.

Sävellykset ovat parhaimmillaan todella tarttuvia. GbV:n parhaita riffi- ja melodia-aineksia säästellen käyttäen keskiverto AOR-säveltäjä elättäisi itsensä varmaan noin 600 vuotta. Soinniltaan GbV on suurelta osin karkearakeista rokki- tai sirkkelikitaraa höystettynä milloin syna-kummallisuuksilla ja muilla satunnaisilla sormioilla, mutta toki herkempikin ote löytyy tarvittaessa. Yleissoundi on vanhan neliraitamankan sanelema, ajoittain reteästi päin prinkkalaa nauhoitettu mutta samalla vähintään kuuntelukelpoinen.

Pollardin sanoitustyyli on jonkinasteista sukua Beckin tavalle suoltaa jatkuvalla syötöllä mitä kummallisimpia kielikuvia joista itsekukin saa sitten päätellä mitä haluaa. En itse asiassa ole vielä kuunnellut kaikkia sanoituksia niin intensiivisesti että edes tietäisin mitä niissä oikein lauletaan. Toistaiseksi kappaleiden silkassa tunnelmassa ja musiikillisissa koukuissa on riittänyt tarpeeksi ihmettelemistä.

GbV on erikoinen myös fani-ilmiönä. GbV:hen liittyvät internet-keskusteluryhmät ovat hyvin aktiivisia ja siellä törmää mitä mainioimpiin ihmisyksilöihin. Kuuleman mukaan erästäkin suomalaisfania varten perustettiin amerikkalaisten toimesta "säätiö" joka kustansi onnenpekan keräysvaroilla jenkkeihin yhtyettä katsomaan. Syyksi riitti se, että yhtyeen näkeminen Suomen kamaralla on tällä tietoa kovin epätodennäköistä.

Guided By Voicesilla on omat ja informatiiviset verkkosivunsa, joilta löytää suurinpiirtein kaiken mitä heistä on tarvetta tietää soitto-otteita ja sanoituksia myöten. Mutta hyvät ihmiset, menkää ja hankkikaa vaikkapa Bee Thousand tai Mag Earwhig ja kuunnelkaa tarkkaan. Näin mainiota musiikkia ei ihan joka päivä kuulekaan.

Christer