Takaisin | AEROSOL | Ginipik Pages


Pe 26.12.97

Raahaan itseni ja kantamukseni junan makuuvaunuun. Late lyö kaljan käteeni. Reissu on alkanut. Pelailemme ravintolavaunussa korttia ja juomme kaljaa. Siirrymme hyttiosastoon kittaamaan viinaa. Kello on yksi yöllä, kun erään hytin ovi aukeaa ja hytistä ulostautuu haalaripukuinen poliisi kiinnittäen asevyötä lanteilleen. "Mitä helvetin pillupuheita te täällä huudatte keskellä yötä?! Lapsiperheet eivät voi nukkua", hän möykkää. Ihmettelemme väitettä pillujutuista, sillä Pietuhan ei edes voi moisia puhua, koska Taina on ihan vieressä. Kyllä hepun puheissa on asiaakin myönnän mielessäni. Lupaamme olla hiljaa tai mennä ravintolaan meluamaan. Poliisi poistuu.

Ennen kuin ehdimme kunnolla aloittaa tapahtuman analysoinnin sama heppu ryntää taas käytävälle. "Enkö mä kerran jo varoittanut!" Hän vie Laten junan eteiseen kuulusteltavaksi ja uhkaa heittää tämän Oulussa ulos junasta. Koitan selittää, että 14,2 sekunnin tauko varoituslaukauksen ja tappavan osuman välillä on liian vähän. "Turpa kii, tai säkin lennät junasta." Late joutuu hyttiarestiin.

Lähdemme kohti ravintolavaunua. Matkalla törmäämme vanhaan tuttuumme. Hän tukkii kapean käytävän haalariin verhotulla jalallaan. Minä ja Pietu saamme mennä ravintolaan, mutta Late joutuu palaamaan hyttiin. Olen vaihteeksi aivan romuna. Harkitsen läväyttäväni ilmoille pientä pottuilunpoikasta:" Aika ikävästi kävi siellä Tehtaankadulla. Poliisien varmaankin kannattaisi nykyään välttää megaärsyttäviä toimia." Ihmeen kaupalla saan pidettyä suuni kiinni.

Late saapuu myöhemmin ravintolaan. Siellä on ihastuttava naispoliisi, jonka kanssa minulla on yhteinen tuttava. Naispoliisi palauttaa uskomme poliisikuntaan. Emme silti mene naimisiin. Loppuyöstä dokaamme Laten kanssa joidenkin teinien seurassa. Huphei ja muisti meni.

Tänään join yhteisestä viinamäärästä 6 ravintola-annosta pohjia.


La 27.12.97

Joku herättää minut. Olen vieläkin aika sekaisin. Olemme näköjään kolarissa. Raahaudumme bussiin pohjoisen viimassa. "Lompolohon 30 markkaa" This is Lappi.

Asettaudumme mukavasti mökkiimme. Muu seurue saapuu. Alamme kietoa känniä päälle. Menemme Äkäshotelliin, jossa on tanssit. Puolet pöytäseurueesta on tylsiä. Late tanssittaa naisia. Tainan käskystä minäkin menen vaappumaan lavalle. Palaan seurueeseeni, joka on jo huomattavasti pienentynyt. Tainan käskystä jään seuraavan tanssin jälkeen daamin pöytään. Daamini kaverin hoito kutsuu tytöt mökilleen. Minut pyydetään mukaan "turvaksi." Mitäs tässä muutakaan ajattelen ja seuraan pankkineitiä.

Mökki paljastuu parisataaneliöiseksi huvilaksi, jonka sisustus on näpsäkästi hankittu Starkin "ei tänäänkään halvalla" hyllystä. On kiveä ja vähän parempaa kaappia... Isäntämme "DI, kauppatieteen maisteri, Moskovan tiedeakatemian projekti..., 30 miljoonan EU-projekti..." puhuu 3110-puhelimeensa huomisista bisnesneuvotteluista ja päättää puhelunsa:" Kuule Arto nyt pitää lopettaa, kun tää Merja haluu mua niin."

Sankarimme päättää varmuuden vuoksi lämmittää Merjaa vielä hiukan tunkemalla toisen kätensä tämän haaroihin ja puristelemalla toisella hänen rintojaan. Merja osoittaa valtavan kiihkonsa kyselemällä kummastako hänen piti kostua, rahoilla pullistelusta vai suorasukaisesta toiminnasta. "Mä en turhia kysele. Kun pannaan, niin pannaan." Seuraamme pankkineidin kanssa tapahtumia mandariinejä syöden.

Mandariinikulhon tyhjennyttyä minäkin olen juonut tarpeeksi ilmaista vodkatuoremehua. Lähdemme kolmistaan pois. Kuningas jää yksin valtakuntaansa hokemaan:" Kun ei panna, niin ei panna." Parempi onni ensi kerralla. Minä otan yöteetarjouksen vastaan.

8 ravintola-annosta.


Su 28.12.97

Tänään on ensimmäinen mäkipäivä. Taina jää mökille ja me muut suuntaamme kohti rinnettä.

Mäki näyttää varsin suurelta. Huippu tosin ei näy vaan on sumun peitossa. Päätän aloittaa laskemisen tenavarinteestä, sillä olenhan lasketellut vain kerran aikaisemminkin ja siitäkin on jo aikaa. Menen hissiin Laten kanssa. Tenavarinne jää yhä kauemmas takaoikealle. Tämä ei näköjään ollut sen mäen hissi. Sumusta paljastuu yhä uusia hissitolppia. Alapuolella on jo aivan riittävästi luita murskaavaa jäistä mäkeä. Homma alkaa huolestuttaa ihan oikeasti. Täähän on kymmenen kertaa korkeempi kuin se Kalpalinnan mäki, jossa mä olin viimeksi. Jos täällä olis rappuset alas, niin varmasti kävelisin ne ja reenaisin siinä pikkumäessä. En kuitenkaan viitsi valittaa, ettei pojat pidä nynnerönä. Mäkee alas vaan. Ei se satu kuin kerran.

Onnistun hämmästyksekseni suorittamaan muutaman laskun kaatumatta. Pian menemmekin Laten ja Pietun kanssa rinnebaariin. Jalkaterieni helvetillisen ahtaan olon syyksi paljastuvat monojen säädöt. Pari laskua mukavammilla fiiliksillä ja takaisin mökille.

Nipa opettaa meille hauskan seurapelin, joka helpottaa jos kalja ei maistu. Pelin syvin olemus on seuraavanlainen; istutaan pöydän ääressä ja juodaan paljon kaljaa. Otettuamme enemmän tai vähemmän pohjia lähdemme Kaltiohotelliin, jonka Late oli testannut edellisenä iltana. Naapuripöydästä huudellaan meille, koska olimme kuulemma samassa junassa. Haen huutelevaa tyttöä tanssimaan. Pikahäiden sijaan päädyn paiskaamaan kättä hänen isänsä kanssa. Porukkamme ei oikein innostu ryyppäämisestä. Pietukin tylsäilee, joten päätän maksaa velkani hänelle paukkujen muodossa. Lähdemme nukkumaan.

16 ravintola-annosta.


Ma 29.12. 97

Aamu tulee aivan liian pian. En saa itseäni ylös, joten jään makaamaan mökkiin. Taina taitaa käydä hiihtelemässä. Pojat palaavat rinteestä ja sitten aletaan pelata Pictionary/Aliasta. Ville soittelee taas eroottisia puheluitaan ties minne. Kaikkien koneet käynnistyvät todella hitaasti, joten juotuamme lopulta riittävät pohjat ravintolat ovat jo sulkeneet ovensa. Ja eikun nukkumaan.

7 ravintola-annosta.


Ti 30.12. 97

Herään varsin pirteänä. Taitaa johtua siitä, ettei eilen käyty baarissa. Ulkona on 25 astetta pakkasta. Jes, nyt uudet lasketteluvarusteeni pääsevät tositoimiin. Tunturilla ei ole yhtään sumua, joten näkymät huipulta ovat upeat. Jotkut valittavat kovan tuulen ja pakkasen aiheuttavan vilua. Minä en voi käyttää huppua, koska homma muuttuu muuten liian hikiseksi. Mahtava tunne nauraa luontoäidin pottuilulle.

Nauruni hyytyy varsin pian. Alamme laskea isompia mäkiä. Pari kertaa tulen selkä edellä mäkeä alas. Erään pitkän laskun lopussa vasen reisi uhkaa krampata. Tätä mä vähän etukäteen pelkäsinkin. Vedän seuraavat pari laskua pahemmin kikkailematta ja lähden mökille päin. Mökillä minulle ystävällisesti todetaan, ettei vanha jaksa. Päätän käväistä hierojalla, jos sellaisen jostain löydän. Muuten saavat mäkipäivät olla tältä reissulta ohi.

Alamme ryypätä. En tiedä ovatko syynä ikääntymispaineet, mutta minulle maistuu. Tilaan dj:ltä pari kertaa Insomnian. Lähdemme Laten kanssa Pipolaan. Käytyäni monologin paikan ainoan vapaan naisen kanssa lähdemme Kaltiohotellille, jonne muut menivät suoraan. Törmäämme heihin pihalla. Kaltio oli ollut kiinni. Suuntaammekin mökille ryyppäämään. Huphei ja muisti meni.

Laitoin kuulemma pystyyn melkoisen yöshown, jonka jonkin asteisina kliimakseina voisi mainita naapuruston herättäneet tasajalkahypyt parvella sekä ratsastusnäytöksen, jossa itse toimin hevosena ja (valokuvan perusteella) ainakin Taina ratsastajana. Kyseessä oli varsinainen villinlännen rodeo, jossa ratsu on kontillaan cowgirl selässään. Hevosroolini uskottavuutta lisäämässä kaulassani roikkui ämpäri luultavasti rehupussia esittämässä. Pääni oli syvällä ämpärissä. Jyvät olivat ilmeisesti loppumaisillaan.

19 ravintola-annosta.


Ke 31.13. 97

Herään ihmisten pulinaan. Ihmettelen sängyn vieressä olevan ämpärin tarkoitusta. Oiskohan ollut paha olo yöllä, pohdin. Silmälasitkin ovat hukassa. "Kyllä siltä saattaa ollakin veto poissa eilisen jälkeen", kuulen Paavon sanovan. Jaaha, mitäköhän sitä on taas tullut tehtyä?

Keke ja Kimi ovat saapuneet. Vääntäydyn sohvalle röhnöttämään. Jostain syystä kukaan ei edes ehdota minulle rinteeseen lähtöä. Naapurin täti valittaa Paavolle, ettei oikein saanut nukuttua edellisyönä. Hän odottelee kuulemma kauhulla tänään olevaa uudenvuoden aattoa. Eikö hän tiedä vanhaa sanontaa: Ei ole liian meluisia naapureita, on vain liian vähän viinaa.

Päivän rankin tekoni on pitkän tekstiviestin kirjoittaminen. Tästä huolimatta vatsaani alkaa poltella samaan tyyliin, kuin taannoisen vatsakatarrin aikoihin. Alunperin suunnittelin passailevani viinan juontia torstaista alkaen. Pitänee aloittaa jo nyt.

On kuitenkin uusi vuosi, joten tuntuisi oudolta olla aivan selvinpäin. Piimä rauhoittaa kuulemma vatsaa, joten juon piimää ja pari samariinikaljaa. Elimistö on tainnut tottua sen verran alkoholiin, että vasta pari diapamikaljaa saattaisi tuntua jossain. Samariiniversiot eivät tee muuta kuin pahentavat oloa. Kekekin valittaa vatsaansa ja liittyy samariinikaljakerhoon. Käymme Kaltiossa syömässä.

Katselemme ilotulitusta ja väistelemme skumppapullojen korkkeja. Harmittaa, kun ei olo anna myöten riehua. Toisaalta reissun ensimmäinen varsin tolkuissani viettämäni ilta on hyvä käyttää pohtien suurempien juhlahetkien problematiikkaa kohdallani. Jotenkin olen aina onnistunut olemaan ei-juhlatuulella silloin, kun pitäisi iloita ja saada muut iloitsemaan. Varsinkin eräs ei-niin-riehakas-wappuaatto tulee mieleeni. No ehkä ensi kerralla.

Palaamme Kaltioon bileilemään. Juon yhden kaljan raakana ja katselen tuskissani hymyileviä uuden vuoden vastaanottajia. Late tanssittaa varattuja naisia. What's the point, pohdin. Ajoissa nukkumaan tai pikemminkin pyörimään sänkyyn unta toivoen.

Late saapuu aamuyöllä: "Nyt oli naisia. Mennään ryyppäämään." En oikein saa selvää, missä naisia on, mutta sen kyllä tiedostan, etten varmasti rupea ryyppäämään. Alan odottaa hetkeä, jolloin unihiekka taas voittaa vatsanpoltteen.

5 ravintola-annosta.


To 1.1. 98

Outoa herätä pää selvänä.

Pojat lähtevät rinteeseen. Late lähtee hiihtämään ja minä jään röhnöttämään mökille. Käyn pyörähtämässä pihalla.

Porukka on taas koossa. Kaljaa on vielä paljon jäljellä, kuin myös viinaa. Kaikki pitää kuulemma juoda pois. Tänään piti olla selvin päin sunnuntaina olevien pelien vuoksi ja lisäksi vatsa valittaa edelleen. En viitsi katsella viinan tuhoamista, vaan lähden pihalle. On kaunista, kirkasta ja kylmää. Täällähän voisi olla mukavaa ihan ilman viinaakin.

Palaan sisälle havaitakseni, ettei viina ole vieläkään loppu. Päätän sittenkin avustaa urakassa piimäsamariinikaljojen avulla parhaani mukaan. Hoilaamme Kimin kitaroimia Leevin biisejä ja juomme lisää kaljaa. Hannulla on tänään bilepäivä, joten vain työllä ja tuskalla saamme raahattua hänet mukaan Pipolaan hampurilaiselle. Nukkumaan.

10 ravintola-annosta.


Pe 2.1.98

Pojat menevät rinteeseen. Minä lainaan Laten suksia ja käyn hiihtämässä. Kivaa.

Illalla aletaan tuhota viimeisiä juomia. Minä avitan vielä muutamalla kaljalla. Late avittaa hiukan useammalla ja toteaa meidän olevan tylsiä. Hän lähtee baariin. Hetken kuluttua hän saapuu nuorehkon naishenkilön kanssa "bileisiimme". Jos Latellä oli vielä ulkona jotain saumoja, niin nyt ne ovat lopullisesti menneet. Makaamme apaattisina odottaen lähinnä kotiin pääsyä. Tyttökin havaitsee meidät tylsiksi ja voin aistia kuinka hänen hilpeä, mahdollisesti antoisakin fiiliksensä kuolee...

Vedämme kledjut päälle ja menemme laskemaan liukureilla. Late liittyy seuraamme tytön yllättäen haihduttua paikalta.

5 ravintola-annosta.


La 3.1.98

Lähdemme junalla etelää kohti.


Su 4.1.98

Hyppään junasta klo 6.30 ja aloitan urheilullisen elämän.

 

Tero


Takaisin | AEROSOL | Ginipik Pages