-toisinaan toisille kaupunki merkitsee likaa ja varaa, "puhtaan luonnon " vastakohtaa

-toisinaan toiset pitävät kaupungista ja tuntevat olonsa siellä kotoisaksi

-suhde kaupunkiin on ambivalentti: kaupunki on samalla sekä pelottava että kiehtova –siinä piilee sekä vapaus että vaara.

Kaupunkia pelkäävät eniten juuri ne jotka liikkuvat siellä harvoin. Kaupunki nähdään "pelon linnakkeena" vastakohtana romantisoidun vanhan maaseudun rauhalle ja sosiaalisille yhteisöille. Toisaalta kaupungistuminen nähdään prosessina, joka merkitsee suurempaa suvaitsevuutta. =vapautuksen sympoli. Naisille kaupungistuminen on esim. tarjonnut vapautta sosiaalisen kontrollin vähennyttyä.

Kaupunkilaisuus positiivisesti ilmaistuna on sitä että on kaupungissa kotonaan ja osaa suunnistaa kaupungin merkkien viidakossa. (semiotiikka)

Tila ei ole pelkästään fyysinen, vaan maan pintaan konkretisoituvaan tilan käsitteeseen liittyy monia sosiaalisia ulottuvuuksia. Kaikilla tasoilla tilalla on merkittävä tehtävä yhteiskunnassa ja tila on olennainen kaikessa vallankäytössä.

• Fyysisella tilalla tarkoitetaan tilan geometrista ulottuvuutta, matemaattista sijaintia tai etäisyyttä (kaupunki = rakennukset ja infrastruktuuri)
• Relatiivinen tila on suhteellinen ja asiayhteydestä riippuvainen. Tila käsitetään objektien välisenä suhteina.
• Relationaalinen tila on myös suhteellinen ja se muodostuu vasta sosiaalisten suhteitten ja käytäntöjen kautta.

Tilan käsite on laajentunut "karttamuotoisen " tilan lisäksi tilan ymmärtämiseen yhteiskunnallisena ja tajunnallisena kategoriana. Tila itsessään ei ole absoluuttinen, relatiivinen tai relationaalinen, mutta voi olosuhteista riippuen olla jotakin tai kaikkia näitä.

"miksi erilaiset inhimilliset käytännnöt hyödyntävät erilaisisa tilan käsitteellistyksiä?"

Tilan käsitteellistäminen edellä esitetyllä tavalla auttaa jäsentämään tilan ja yhteiskunnan tilallisuuteen liittyviä ulottuvuuksia. Jäsennys on kuitenkin hyvin abstrakti ja siitä tuntuu puuttuvuvan inhimillinen tekijä ja kokija. Esim. sukupuolta tilan kokemisen ja käytön määrittäjänä ei ol e näiden käsitteiden yhteydessä problemasoitu.

• "kaupunkipelko"=julkisissa tiloissa koettu väkivallan pelko, joka vaikuttaa liikkumiskäyttäytymisiin ja –päätöksiin.
• Naiset rajoittavat liikkumistaan enemmän kuin miehet . Suurin osa peloista kohdistuu seksuaaliseen väkivaltaan ja kytkeytyy siten sukupuolten välisiin sosiaalisiin suhteisiin.
• Naisiin saattaa kohdistua väkivallan uhan "jatkumoa"

-Joidenkin tutkimusten mukaan nuoret naiset pelkäävät eniten, mutta toisaalta jotkut naiset kokevat pelon lisääntyvän vanhetessaan. Kaupunkisuhdetta leimaa toisaalta huolestuneisuus ja toisaalta tietämys siitä missä ja milloin ja missä on turvallista liikkua.

-Traumaattisen lapsuuden kokemukset heijastuvat tuntemuksiin myös julkisilla paikoilla.

-kaupunkisuhde vaihtelee elämäntilanteiden mukaan ja myös "hetkittäin" tapahtumista ja tunnetiloista riippuen.

Pelko ja varovaisuus eivät ole täysin erotettavissa toisistaan. Olennaista on se, kuinka vapaasti voimme kaupungissa liikkua ja kuinka paljon koemme tarvetta rajoittaa tekemisiämme. Merkkien tulkintakykyä voidaan pitää positiivisena ominaisuutena, mutta sen ihannointi on paradoksaalista silloin, jos naisten kaupunki on "varovaisuuden" vuoksi tilallisesti ahtaampi kuin miesten.

Tilan käyttö ja kokeminen kytkeytyvät sosiaalisiin suhteisiin. Sukupuolten väliset valtarakenteet ovat kytkennässä tilan kokemiseen, käyttöön ja kontrolliin. Valtarakenteista johtuen naisten tila on suppeampi kuin miesten.

Rakenteellisesti tietyntyyppiset paikat ja tilat herättävät pelon tunteen. Aukeat paikat (1) esim Kaisaniemen puisto ja suljetut tilat jossa ei helppoa ulospääsymahdollisuutta ja usein huono valaistus esim. Alikulkutunnelit.

Relatiivisen tilan näkökulmasta pelko muovaa tiloja. Päivällä paikka voi olla turvallinen, mutta yöllä erityisen turvattoman oloinen.

Erillaiset sosiaaliset tilanteet vaikuttavat tilojen pelottavuuteen. Tungos ja levoton käytös lisäävät pelkoa, mutta toisaalta tilojen käytöstä johtuva sosiaalinen kontrolli vähentää pelkoa.

Rationaalisen tilan näkökulmasta mielenkiintoista on se, minkälaiset sosiaaliset suhteet ja valtarakenteet aikaansaavaat pelon muovaavan tilan? Mitkä ovat ne sosiaaliset käytännöt , joilla tilaa hallitaan? Miten yhteisestä tilasta tulee miesten tila? Miten tilaa voidaan valloittaa takaisin, ottaa haltuun ja tehdä omaksi? (vrt.Kallio!)

Tilanteet ja käytös kadulla ovat muuttuneet, mutta tapahtumien edelle on usein ehtinyt maine, jota tiedotusvälineet jopa skandaalihaluisesti lietsovat (esim.Kallio). Tilan kokemisen maine voi muuttaa yhtä paljon kuin henkilökohtaisesti koetut ikävät tilanteet.

(Valtarakenteita voidaan uusintaasekä fyysisen arkkitehtonisen tilan kautta että sosiaalisten suhteiden mukaan määrittyvien suhteellisten tilojen kautta. )

Pelon tilalliset vaikutukset ovat siis monimuotoisisa. Pelkoon vaikuttavat fyysiset ja sosiaalisset ulottuvuudet riippuvat toisistaan ja vaikuttavat toisiinsa. Aidat, valvontakamerat ja muut tilan turvallisuuteen tähtäävät arkkitehtoniset ratkaisut saattavat puolestaan tehdä tiloista entistä vastenmielisempiä ja uhkaavampia. Valvonta ei siksi koskaan ole puhtaasti fyysinen ratkaisu, vaan palautuu tilan sosiaalisiin suhteisiin. Ei ole olemassa helppoja, fyysisiä ratkaisuja, joilla pelkoja voitaisiin vähentää. Absoluuttista tilaa muokkaavat ratkaisut pelon ongelmiin palautuvat sosiaalisiin tilakäsityksiin – pelkoon suhteessa relatiiviseen ja relationaaliseen tilaan.

http://www.mlab.uiah.fi/~lsaarine/projects/vaiheet.html