Eri uskontokuntien ja elämänkatsomuksien ajatukset kuoleman jälkeisestä elämästä ja hautaukseen ja kuolleiden muistamiseen liittyvistä rituaaleista eroavat toisistaan paljon.

Hietaniemessä on neljän eri uskontokunnan hautausalueet erotettu toisistaan selkeästi. Kaikille hautausmaa on kuitenkin "pyhää maata", ateisteja tai vääräuskoisia ei suvaita.

Omainen/ läheinen tai ystävä unohtuu vähitellen, mullaksi muuttuminen on toisaalta tasa-arvoinen prosessi. Muistomerkit kestävät yleensä kauemmin kuin oikeat muistot.

Ovatko kivet ja rautaristit ilmentymiä ihmisen tarpeesta jättää jälki itsestään? Kuitenkaan niitä ei olla enää näkemässä... Onko turvallista tietää että omaiset huolehtivat sinun maallisista jäänteistäsi kuoleman jälkeen? Entä jos heillä ei olekaan tarpeeksi rahaa maksaa seurakunnalle ja hautakivesi kasataan tien varteen? Entä jos hautaasi vandalisoidaan? Suututko?