Esittely | Tutkimus | Tutkijat | Työkalut

KAIVAUSKERTOMUS 1994


5.6. Viides ja sitä alemmat kerrokset

TYA D 260: 94-99
TYA neg F 20672-20674, 20678-20679
kartat nro 9, 10 ja 11
löydöt TYA 619: 867-950.

Viidettä ja sitä alempia kerroksia kaivettiin enää alueella 103-108/509-512. Edellisessä tasossa näkyneen tumman pehmeän saven alta tuli ruuduissa 103-106/512 esiin maatuneita, joskin yllättävän hyväkuntoisia puita. Puut olivat pohjoiskoillinen-etelälounas -suuntaisia ja ne kulkivat ruudusta 103/512 ruutuun 106/512. Molemmissa päissä puut jatkuivat kaivamattomalle alueelle. Puut kaivettiin esiin ja dokumentoitiin, mutta niitä ei poistettu.

Alueen länsireunassa (104-108/509) likaisen maan läiskä kapeni viidennen kerroksen aikana lähemmäksi kivijalkaa. Maa oli yhä tummaa ja hiilipitoista, siitä tuli löytöinä savitiivistettä ja savikiekkojen katkelmia. Viidennessä tasossa ruudussa 104/509 näkyi suorakulmaisen nurkan muotoisena hyvin tumma hiilinen raita. Likamaa-alue kulki lähes metrin levyisenä tummana raitana ruudusta 104/509 ruutuun 108/509 rajoittuen lännessä kivijalan ympärillä olleeseen saveukseen. Idässä se muuttui liukuvasti tummaksi saveksi. Keskellä aluetta ollut puhdas savi jätettiin viidennestä kerroksesta asti kaivamatta, ainoastaan reunoilla ollutta tummaa savea kaivettiin alaspäin.

Ruudusta 108/509 löytyi viidennessä kerroksessa pronssinen koristeltu varras (TYA 619: 867), joka on ilmeisesti peräisin rikkoutuneesta spiraalirannerenkaasta. Keramiikkaa löytyi muutamia paloja, savikiekkojen katkelmia 350 ja palanutta savea n. 800 grammaa.

Ruuduissa 104-108/509 ollutta likamaata kaivettiin vielä viidennen tason jälkeen noin 25 cm. Alue dokumentoitiin kartoittamalla se kolmessa tasossa (6, 7a ja 7b). Likamaa-alue hupeni kivijalan viereen likamaaraidaksi. Vielä kuudennessa tasossa maa oli hyvin tummaa, siinä oli runsaasti nokea ja hiiltä sekä maatuneita puuhippuja, joiden syyt kulkivat raidan pituussuunnassa. Myös löytöjä tuli yhä (savikiekkojen katkelmia, palanutta savea). Lisäksi paikoitellen esiintyi oranssinpunaiseksi palanutta savea murusina.

Seitsemännen kerroksen aikana likamaa alkoi vähitellen hävitä ruuduista 106-107/509, mutta ruudut 104-105/509 ja 108/509 näkyivät yhä tummana likamaana, jossa oli runsaasti nokea. Vaikka likamaaraita pyrittiin kaivamaan kokonaisuudessaan pois, jäi ajanpuutteen vuoksi ruuduissa 104-105/509 sekä 108/509 olleet selvät värjäymät kaivamatta pohjaan. Eli vielä noin 70 cm:n syvyydellä alkuperäisen pellon pinnasta havaittiin selvää kulttuurikerrosta. Merkittävä löytö oli seitsemännestä kerroksesta löytynyt pronssinen punnus (TYA 619:929).

 

5.7. Historiallisen ajan kivijalka

TYA D 260: 17, 20, 55, 60, 72, 90-93, 100-105, 123-128
TYA neg F 20531-20532, 20592-20593, 20602-20603, 20617, 20647-20648, 20675-20685, 20698-20706
kartat nro 5, 8, 10 ja 13
löydöt TYA 619: 1002-1026.

Kivijalka on tehty osittain neliskulmaisiksi muotoilluista, osittain luonnollisen pyöreistä kivistä. Suurimmat kivet ovat kooltaan noin 1 m × 0,5 m. Rakennuksessa on lisäksi käytetty pieniä, kiilamaisia kiviä, joita on aseteltu isojen kivien väliin jääneisiin koloihin. Itäisessä muurissa näkyi pienten kivien muodostama komeromainen syvennys. Se ei kuitenkaan ole varsinainen syvennys, vaan kolo, josta isohko kivi on pudonnut pois. Kivijalassa on yhä jäljellä kaksi kivikerrosta (isoja kiviä). Rakenteen keskeltä ja ympäriltä löydettyjen kivien tulkittiin olevan peräisin kivijalasta, jolloin sen alkuperäinen korkeus olisi ollut suurempi. Pohjoisessa muurissa on kapea, alle metrin levyinen oviaukko. Kivijalan profiilissa näkyy laakea porraskivi oviaukon kohdalla. Rakenteen keskelle jäävän huonetilan koko on n. 12 m².

Laastia kivirakenteessa on jäljellä äärettömä vähän, lähinnä sitä näkyi valkoisena värinä siellä täällä kivien pinnassa. Suurin kivien välistä löytynyt laastinpala (n. 600 grammaa) on talletettu näytteeksi (näyte 21). Sekoittuneesta kerroksesta rakenteen keskeltä löytyi noin metrin halkaisijaltaan ollut laastin ja pienten kivien sekainen möykky. Sen kuulumisesta rakenteeseen ei saatu selvyyttä (se sijaitsi irrallaan sekoittuneen maan päällä).

Pohjoisen muurin saamiseksi esiin avattiin kaksi metriä leveä laajennus (109-110/502-507). Maa laajennuksessa oli sekoittunutta peltokerrosta, kiviä löytyi kuitenkin yllättävän tiheästi. Aluksi kiveystä pidettiin jo löytyneestä rakenteesta peräisin olevana purkukasana. Kiviä ei kuitenkaan poistettu, vaan sekoittunutta maata kaivettiin alemmas kiveyksen ympäriltä. Ruutuun 110/505 tehty syvennys paljasti ruuduissa 109-110/503-504 olevan kiveyksen profiilin. Siitä todettiin, että kyseessä on selvä rakenne. Ajanpuutteen vuoksi aluetta ei voitu laajentaa enemmän, eikä uuden rakenteen luonteesta saatu selvyyttä. Se kuitenkin näyttää liittyvän kiinteästi aiemmin löytyneeseen kivijalkaan.

Kivijalan keskellä ollutta maata lapioitiin niin kauan, kuin se vaikutti sekoittuneelle. Keskellä ollut täyttökerros oli hiekkaista, osittain multaista maata, lisäksi siinä oli kiviä ja laastinpaloja. Löydöt olivat pääasiassa fajanssia, punasavikeramiikkaa, lasia, tiilenkappaleita ja epämääräisiä raudankappaleita. Kaikkia löytöjä ei taltioitu. Tiiliä löytyi niin vähän, ettei kyseessä voinut millään olla tiilisen rakenteen purkukasa. Sen sijaan löytyi joitakin tiilen kokoisiksi ja muotoisiksi lohkottuja kiviä.

Ruudussa 105/505, rakenteen lounaisnurkassa tuli korkeudella 6,28 m mpy näkyviin maatunutta puuta, muualla kerros oli vielä sekoittunut. Koillisnurkassa oli paksu kerros puhdasta keskikarkeaa hiekkaa, joka pysyi koko ajan kosteana. Tämän hiekkakerroksen alta tuli esiin puuta (korkeudella 6,06-5,99 m mpy). Kokonaisuudessaan puuta tuli kivirakenteen keskeltä niin vähän, ettei lattian olemassaolosta voi olla varma. Koillisnurkkauksessa (108/507) puut olivat selvimmin tasaisena pintana ja ne olivat itä-länsi-suuntaisia. Näiden puiden päältä löytyi lasitettua punasavikeramiikkaa (lähes kokonainen vati) sekä rautainen tykinkuula. Puukerroksesta alaspäin maa ei enää ollut sekoittunutta (4. kerros löytöluettelossa). Keskeltä aluetta (alkaen ovelta), löytyi muutamia N-S-suuntaisia lautoja, joista osa oli uponnut melko syvälle saveen. Muualla rakenteen keskellä puulöydöt olivat pienialaisia ja huonokuntoisia, eivätkä ne myöskään noudattaneet yhtenäistä suuntaa. Puut löytyivät välittömästi sekoittuneen, hiekkaisen kerroksen alta. Kerros, mistä puut löytyivät, ei ollut enää sekoittunutta. Se oli lähinnä tummaksi värjääntynyttä (likaista) savea.

Puut dokumentoitiin ja poistettiin. Niiden alta paljastui puusilppukerros, joka oli paksuin koillisnurkassa (n. 10 cm). Muuallakin puusilppua esiintyi, mutta se oli ohuempana kerroksena. Ruudussa 105/506 puusilppu oli palanutta (mustaa ja hiilistä). Silppu vaikutti veistojätteeltä. Muuten maa oli tummaa, likaantunutta savea. Ruudut 105-108/505 olivat poikkeavia. Vähäisten puulöytöjen (lähinnä ruudussa 105/505) alta paljastui puhdas pohjasavi. Ruuduissa 106-108/505 pohjasavi tuli suoraan sekoittuneen kerroksen alta. Tässä reunassa puhdas savi tuli esiin huomattavasti korkeammalla kuin muualla (6,21-6,02 m mpy). Tämän korkeammalle jääneen saven reunasta (lähes linjalla y=506) löytyi rivi pieniä pystypaaluja (halkaisijaltaan 5-10 cm).

Em. puusilppukerroksen ja likaantunen saven alta paljastui puhdas pohjasavi. Puusilpusta ei tullut mitään löytöjä, vaikka se tutkittiin hyvin huolellisesti (myös puuesineiden havaitsemiseksi). Pohjasaven korkeus vaihteli 6,21-5,82 m mpy. Se oli korkeimmillaa lounais- ja matalimmillaan koillisnurkassa. Kun alin kivikerros kaivettiin kokonaan esiin (se oli vajonnut paikoitellen 20-30 cm syvälle pohjasaveen), huomattiin nurkissa kivien alla pienten paalujen ryhmiä. (Yhdestä tällaisesta paalusta otettiin näyte - näyte 20.)

 

5.8 Yhteenveto tasokaivaushavainnoista

Ensimmäinen kerros oli koko kaivausalueella vielä sekoittunutta peltokerrosta. Tosin rautakautista keramiikkaa ja savikiekkojen katkelmia löytyi keskiprofiilin (x=102,5-103) eteläpuoliselta alueelta jo peltokerroksesta lähtien. Tällä alueella näkyi ensimmäisessä tasossa hiiltynyt puulinja, jonka länsipuolella maa oli tummaa ja likaista. Linjan itäpuolella maa oli savea. Profiilin pohjoispuolella ensimmäisessä tasossa paljastui melko tiheä kiveys, jossa oli tiilen palasia. Kiveyksen itäpuolella kulki nauhamainen saveus. Esihistoriallisia löytöjä ei pohjoispuolelta tullut.

Toisessa kerroksessa alueen kahtiajakautuminen vahvistui. Profiilin pohjoispuolelle paljastui historialliseen aikaan ajoittuva kivijalka. Eteläpuolella resenttejä löytöjä tuli enää satunnaisesti, kulttuurikerrokset vaikuttivat sekoittumattomilta. Varsinaiset löydöt olivat rautakautista keramiikkaa, savikiekkojen katkelmia ja palanutta savea (savitiivistettä). Toisessa tasossa eteläpuolelle hahmottui selvästi havaittava tumma kehysmäinen neliö, jonka sisään jäi puhtaan saven alue. Paljastunut »kuvio» tulkittiin huonetilaksi ja sitä kiertäviksi seinälinjoiksi. Alueen länsi- ja pohjoisreunassa värjäymät (seinät) olivat selkeimmät. Näissä reunoissa esiintyi hiilisiä ja maatuneita puulinjoja. Värjäymät jatkuivat selvästi keskiprofiilin pohjoispuolelle. Eteläosan eteläreunassa häiriötä aiheutti oja ja itäreunassa maa oli osittain vielä peltokerrosta - näillä alueilla seinien olemassaolosta ei päästy selvyyteen.

Kolmas kerros oli profiilin eteläpuolella hyvin vaihteleva. Alueen keskellä ollut savi päätettiin poistaa yhtenäisenä kerroksena. »Savipatja» osoittautui kuitenkin kerrostuneeksi - keskeltä paljastui tiukkaan pakkaantunut savikerros, joka tulkittiin maalattiaksi. Lattia kartoitettiin välitasossa. Kun keskialueen monikerroksinen savi poistettiin, sen alta paljastui tummaa likamaata. Maalattian alta löytyi pienistä kivistä muodostunut kiveys. Länsireuna paljastui varsinaiseksi »seinälinja-alueeksi». Ruutujen 97-102/502-505 alueelta löytyi useampia maatuneita tai hiiltyneitä puulinjoja. Itäisimpään linjaan liittyi lisäksi kivirivi ja pystypaalu. Paalu on ilmeisesti ollut nurkkapaalu. Itäreunan seinälinja tuli selvästi näkyviin vasta kolmannessa tasossa. Maatunutta puuta löytyi tältä linjalta vain pieniä hippuja, selvimmin seinä näkyi savitiivisteen muodostamana linjana. Profiilin pohjoispuolella, ruuduissa 103-104/502-509 kerrokset olivat kivijalasta huolimatta häiriintymättömiä. Profiilin eteläpuoliset rakenteet jatkuivat näissä ruuduissa. Sensijaan kivijalan itäpuoleinen alue oli epäselvä. Alueelta tuli joitakin löytöjä (kiekkojen katkelmia ja palanutta savea), mutta erityisen selviä värjäymiä ei kuivuuden vuoksi havaittu.

Neljättä ja sitä alempia kerroksia kaivettiin enää profiilin pohjoispuolella. Mielenkiintoinen oli kivijalan itäpuolella näkyviin tullut pitkulainen likamaa-alue, joka jatkui ruuduissa 104-108/509 aina seitsemänteen kerrokseen asti. Löydöt tästä värjäymästä olivat lähinnä palanutta savea ja joitakin kiekon katkelmia. Tosin viidennestä kerroksesta löytyi koristeltu pronssivarras ja seitsemännestä rautakautinen punnus. Ruuduista 103-106/512 löytyi viidennessä kerroksessa maatuneita puita.

 

5.9. Koekuoppahavainnot

Tasokaivauksen yhteydessä kaivettiin 72 koekuoppaa ympäröivälle peltoalueelle. Kuopat kaivettiin 1 × 1 m:n kokoisina, syvyydet vaihtelivat 50 ja 90 cm:n välillä. Jokaisesta kuopasta otettiin maanäyte n. 5 cm kyntökerroksen alapuolelta. Kaikissa kuopissa havaittiin 30-40 cm paksu savinen peltokerros, jonka alta tuli puhdasta savea. Ainoastaan kuopissa 51 ja 67 maakerrokset olivat monimutkaisemmat.

Kuoppa 67 tehtiin kokeeksi ennen tasokaivausta valitulle kaivausalueelle. Sen kerrostumat vastasivat tasokaivaushavainnoissa esitettyjä (kuoppaa ei kaivettu maalattiaa syvemmäksi). Koekuopassa 51 (110/490) näkyi länsiprofiilissa hiilenpalasia ja värjääntynyttä maata kyntökerroksen alareunassa. Kuoppaa laajennettiin länteen ja pohjoiseen. Laajennuksesta löytyi noin 30 cm:n syvyydestä pellon pinnasta 10 × 10 cm:n kokoinen alue hiiltynyttä puuta, johon liittyi jonkin verran palamatonta puuta. Puun luota löytyi palaneen saven pala. Kuoppaa kaivettiin alaspäin, hiiltynyt puu poistettiin. Sen alta löytyi hiiltä hippuina, mutta maa alkoi muuttua puhtaaksi saveksi. Kuopan länsi- ja pohjoisprofiileissa näkyi 25 cm:n paksun peltokerroksen alla vaihtelevan levyinen (5-10 cm) tumma raita. Länsiprofiilissa raidassa näkyi hiiltä ja puuta. Värjäymän alla maa oli puhdasta savea.

Koska koekuopissa ei juuri havaittu poikkeamia luonnollisista kerroksista, eikä niistä tullut erityisemmin löytöjä (muutamia paloja palanutta savea), spot-testin tulosta (liite 4) on vaikea tulkita. Todettakoon kuitenkin, että kahdeksasta paljon fosfaattia sisältäneestä kuopasta seitsemän sijaitsi »alapellolla», osa melko lähellä tasokaivausaluetta.

Tasokaivauksessa havaitun muinaisjäännöksen laajuus ei koekuopituksessa selvinnyt. Kaivauksen perusteella näyttää, että alue on laajempi kuin Pitkäsen olettama 200 m². Koekuopat rajaavat kuitenkin noin 700 m²:n kokoisen alueen, jonka sisään muinaisjäännösalue jää.

 

Takaisin sisällysluetteloon.
Seuraavaan lukuun 6, Kaivaushavaintojen tulkinta.

 


Esittely | Tutkimus | Tutkijat | Työkalut