Mikä minusta tulee isona?

Mielenkiintoisen haastavia kysymyksiä jouduin käsittelemään ja kohtaamaan kurssin alkaessa. Oppimaan oppiminen saattaa olla välillä hankalaakin. Mutta kaiketi sen arvoista: olenhan kolunnut lukuisia projekteja läpi juuri mitään uutta omaksumatta, tai vasta myöhemmin havainnut edistystä tapahtuneen.

Pidin kovasti 100 viivan harjoituksesta, en huomannujt kovin paljoa vaikeuksia tulevan, minulla on graafikkona taito antaa kuvan/muodon/viivan syntyä itsestään ja täydentää piirtämisen jälkeen välittömästi sille nimi. Ehkä myös kirjallinen mielikuvitukseni sai mukavan surrelaistisen tajunnanvirta-aivojumpan, osa viivoista kehittyi ideoina yhtäaikaisesti piirrosjäljen kanssa, osa aiemmin, osa hetken päästä. Mutta olisin varmaan piirtänyt 200 yhteen putkeen, jos olisi aikaa ollut, ja tussin haju ei olisi käräyttänyt aivosolujani. Myöskin annettu teksti sopi yhteen harjoituksen kanssa: siinäkin käsiteltiin piirtämisen, tekstin ja ajattelun pyhää kolminaisuutta. Lisää siitä huomenna?

Ongelmien ratkominen ja kollaboratiivinen opiskelu/työskentely ovat jossain määrin tuttua huttua, mutta ongelmilla on muutama mukava ominaisuus: ne eivät ole koskaan keskenään samanlaisia, yleensä yhtä haastavia ja kiinnostavia. Myös ryhmät vaihtuvat ja uudet ihmiset tuovat omat rikkautensa jaettaviksi. Toisaalta vaikka ongelma pysyisi samana jopa sama henkilö ratkaisisi sen varmasti eri tavoin eri paikoissa, aikoina jne.

Onnistuneissa designtöissä jokin ongelma ratkaistaan, ratkaisuja on useita samanaikaisia ja kenties yhtä hyviä. Oma tietotaito kohtaa muiden taitotiedon. Tietoa karttuu lisää taitojen kera, aukkoja peittyy, mukavuustaso laajenee, mutta toivottavasti prosessi näyttää myös mitä uutta on opittavissa seuraavassa projektissa.

-Ryhmätyön sujuvuus, pois ujous yms.
- Toisten (tietojen + taitojen) tunteminen / itsetuntemus, omien taitojen rajojen tiedostaminen
- Teorian soveltaminen käytäntöön
- (Opitun) tiedon/ taidon jakaminen muille
- Joustavuus
- Omien tapojen muutos / tiedostaminen
- Kontekstin huomioon ottaminen
- Etäisyyden ottaminen, etäältä tarkastelu
- Itseluottamuksen kasvattaminen
- Ennakkoluulottomuus, avoimuus
- Tiedon kullanhuuhdonta informaatiovirrasta
- Ulkopuolisten tietotaitojen (tarpeen ja laadun) arviointi

Osa näistä ominaisuuksista on enemmän tai vähemmän kehittyneitä ehkä jo nyt. Osassa olen vahvempi, osassa heikompi. Mutta nyt on lähdettävä kotiin syömään.

Syöminen ja nukkuminen virkistävät aina aivosoluja. Mutta viisi strategiaa tuntuvat edelleen kovin utuisilta ja hahmottomilta. Ei auta muuta kuin yritt_ä:

Eräs tapa saada sujuvuutta ja tutustua muihin paremmin voisi olla tietynlaiset teatterista tutut tutustumisleikit ja kontaktiharjoitukset. Luottamus kasvaa toisiin fyysisten ja psyykkisten kontaktien myötä.
Myös toisten töihin tutustuminen auttaisi ymmärtämään muiden vahvuusalueita ja suhteita itseensä. Ehkä jokaisen pitäisi pitää samanlainen esitelmä itsestään kuin haastattelussa.
Paneelikeskustelu on aina poikaa nostamaan mielipiteitä ja mielihaluja. Aiheen vain pitäisi olla jokin sopiva, eräällä tavalla alaamme liittyvä ratkaisematon ongelma.
Nämä harjoitukset antavat varmasti myös itsevarmuutta ja ennakkoluulottomuutta. Yhdistettynä myöhemmin käytävään keskusteluun ne auttaisivat arvioimaan osaamista ja taitoja, ja itsearviointi pakottaisi tarkastelemaan etäältä omaa käyttäytymistä.

Edelliset harjoitukset eivät juuri liity designin alueeseen. Ehkä jonkinlainen harjoitus tai ongelmanratkaisutehtävä voisi auttaa. Ratkaisemisessa jokainen voisi käyttää erilaisia, mutta yhtä oikeita menetelmiä ja keinoja. Mutta millainen ongelma? Osa meistä on enemmän kuvallisesti lahjakkaita, toiset kykenevät ratkomaan matemaattisia pulmia jne. Ryhmätyöskentely jakaa yksilöt ehkä roolehin, mutta jos esim. Toinen ryhmä seuraisi toisen työskentelyä ja analysoisi sen ratkaisuja, tulos voisi olla hedelmällinen. Toisaalta vaikka kahdelle ryhmälle annettu sama tehtävä tuottaa varmasti kaksi erilaista tulosta, ja tulosten myöhempi analysointi ja vertailu voi olla kiinnostavaa.
Entä jos ryhmän tehtäväjaot sekoitetaan? Jos graafikosta tehdään käsikirjoittaja ja päinvastoin?

Loput strategiat pohdittiin ryhmässä, joten listaan ne tässä:

- väliraportti - missä mennään suhteessa tavoitteisiin

- ryhmien koostumuksen vaihtelu

- omien vahvojen ja heikkojen puolien vahvistaminen (missä suhteessa)

- MITEN TAVOITTEET MUUTTUVAT

- ryhmän kehitettävä keskustelukulttuuri

- palautekeskusteluun huomiota (hyvää/huonoa)

- kokemuksellisuus

- lähestymistavat avoinna (aivoriihi yms.)

- olennaisiin asioihin keskittyminen

- omien toimintatapojen muutos

- kokeilla rohkesti uutta, ujoudesta eroon

- onnistumisen kokemuksia

- motivoituminen tavoitteen saavuttamiseksi