Vaativan vaativa visualisointitehtävä herätti aivot unesta ja jouduin karusti havaitsemaan yksilön riittämättömyyden koettaessani keksiä Eurolle kampanjaa tai tietoiskua. Ideoita tuli kyllä monta mutta ne eivät saaneet kovasti ilmaa siipiensä alle, jotkut tuntuivat tosin ihan toimivilta, esim. Nettiratkaisun ympärille sain kasattua monenlaisia vaihtoehtoja.

Kävimme ennen paneelia läpi kysymyksiä ja ajatuksia, joita jokainen oli keksinyt ja kovasti kohdallaan pohtinut, ja joista muodostimme kyselylistan, jolla panimme paneelin puhujat pulaan.

Paitsi että kovilla olimme me! Paneelilaiset kierosti käänsivät kysymykset meitä vastaan ja jouduimme taas etsimään vastauksia ja halujamme itsestämme, meille ei siis syötetty niitä valmiin formaatin mukaisesti. Mutta jotenkin tälläinen kehottaminen opiskelemaan ja oppimaan tavalla, jota on itse asiassa mahdoton selittää, tuntui aika rankalta: jos sinulle tultaisiin sanomaan ensimmäisenä kouluviikkonasi että tärkein mitä voit oppia on uudet tavat oppia, ei välineet, työkalut, taidot jne. pisti se ainakin minun mielen jos ei matalaksi niin aprikoimaan elämän laatua ja määrää. (Tässä vaiheessa täytyy tunnustaa yhdistyneen väsymyksen ja nälän aiheuttama mielenkiintoinen tila, joka saa minut suoltamaan sanahelinää ja väistelemään olennaisuuksia)